Kemijärven kaupungintalo

Kemijärven kaupungin tekninen johtaja Pekka Koskenranta kertoo, että kyseessä ei ole kokonaan uusi rakennus vaan vanhan kauppalantalon peruskorjaus ja laajennus.

‑ Vuonna 1957 tänne muodostui kaksi kuntaa, kun Kemijärven keskustaajamasta tehtiin kauppala. Sittemmin maalaiskunta ja kauppala yhdistettiin kaupungiksi, mutta sen tarpeisiin vanhat virastotalot olivat auttamattoman pieniä ja epäkäytännöllisiä. Virastoja jouduttiin sijoittamaan moneen eri paikkaan. Esimerkiksi keskushallinto oli vuosia Kuumaniemen koulun piharakennuksessa, hän kertoo.

Uudesta kaupungintalosta Kemijärvellä on puhuttu ainakin kymmenen vuotta. Hanketta on pohdittu monissa eri toimikunnissa.

‑ Esille nousi ehdotuksia kokonaan uuden talon rakentamisesta tai jonkun muun kiinteistön remontoimisesta. Puolenkymmentä vuotta sitten päädyttiin vanhan kauppalantalon peruskorjaamiseen ja laajentamiseen, Pekka Koskenranta kertoo.

Tilaa kokouksille ja keskushallinnolle

Vuoden alussa käyttöön otettuun uuteen kaupungintaloon on sijoitettu vain kokoustilat ja keskushallinto.

‑ Teimme tavallaan köyhän miehen ratkaisun. Uuteen rakennukseen sijoittuivat keskushallinto, kaupunginjohtaja esikuntineen sekä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen kokoustilat ja aulakahvio. Varsinaiset virastot jäivät edelleen entisiin tiloihin. Kaupungin talouden kannalta ratkaisu oli viisas, sillä korkeatasoisesti ja kalliisti rakennettua tilaa tarvittiin suhteellisen vähän, Pekka Koskenranta kertoo.

Hän kertoo, että lähtökohdat uudelle kaupungintalolle eivät olleet kaksiset. Kiinteistön alakerta oli täynnä pieniä liiketiloja. Kaupungin käytössä olleet toimistot sijaitsivat toisessa ja kolmannessa kerroksessa.

Suunnittelusta vastannut kuusamolainen arkkitehti Seppo Koutaniemi myöntää, että matala kerroskorkeus oli ongelma.

‑ Kun ajatellaan nykyaikaisia lvis-tekniikoita, niin ne vaativat tilaa. Saneerattavassa talossa oli vain 2,7 metrin kerroskorkeus, kun vaatimuksena olisi ollut 3,5-4 metriä, hän kertoo.

Saamaansa suunnittelutehtävää Seppo Koutaniemi piti hyvin kiinnostavana ja haasteellisena, sillä harvoin arkkitehti pääsee suunnittelemaan kaupungintaloa.

‑ Kun ensimmäisen kerran näin saneerattavan talon, se oli vuosien mittaan sokkeloitunut hyvin vaikeannäköiseksi. Sisäänkäyntejä oli paljon, samoin käytäviä. Saneerattavissa kohteissa kuluu usein jonkin aikaa, ennen kuin rakennus tulee tutuksi, hän kertoo.

Valtuustosali laajennusosaan

Suunnittelutehtävä selkiytyi, kun kokoustilat päätettiin tehdä ensimmäiseen kerrokseen sekä varsinaiset toimistohuoneet toiseen ja kolmanteen.

‑ Myös tontillisesti tilanne selkiintyi, kun valtuustosalia varten päätettiin rakentaa laajennusosa. Kaupungilla oli hallussaan tonttimaata talon molemmilla puolilla päätyjä, joten saatoimme valita, kumpaan päähän rakennusta laajennus tulisi, Koutaniemi kertoo.

Vapaudenkadun puolella laajennuksesta olisi muodostunut kaupungin pääkadulle pistävä jännittävä julkinen kärki, mutta siellä tuli vastaan kaavallisia ongelmia. Talon toisesta päästä löytyi laajennukselle sopivasti tilaa, kun alta purettiin vanhoja rakennuksia pois. Jaakonkadun puolella laajennus sopeutui hyvin myös muihin sisäjärjestelyihin.

Saneerattavan osan ulkoseinistä poistettiin vanha tiiliverhous ja parannettiin lämmöneristystä. Näin uusi julkisivuverhous saatiin talon joka puolelle.

Kaupungintalon ulkopinnassa käytettiin Ylivieskan punaista Ruukintiiltä, jonka verevää punaisuutta on arkkitehdillekin jo ehditty kehua. Tiiliverhoilun lisäksi ulkoseinissä on kasettipellitys, jonka tarkkuutta vaativaa asennusta helpotti rakennuksen tarkka aukotus.

Koutaniemi on tyytyväinen myös rakennuksen sijoittumiseen ympäristöönsä.

‑ Kadun varrella ei sijaitse muita rakennuksia, joten saatoimme uudistaa kaikki rakennusta ympäröivät lähialueet ja päällysteet. Näin saimme talolle tavallaan oman reviirin, hän kuvailee.