Kauppakeskus Pasaati valmistui aikataulussa

Viimeisetkin liikkeet avaavat ovensa maaliskuussa. Noin kaksi vuotta kestänyt 58 miljoonan euron suururakka on viety läpi lähes aikataulussa. Päättäjien kunnianhimoisena tavoitteena oli luoda kaupungin ydinkeskustaan ympärivuotinen keidas, joka houkuttelee väkeä kaukaakin, jopa voimakkaammin kuin Kampin kauppakeskus Helsingissä. Pasaatin lähialueen 90 000 asukkaan ostovoiman otaksutaan näet kasvavan 12 % vuosikymmenen loppuun mennessä.

‑ Pasaati olisi pitänyt saada aikaan jo viisi vuotta sitten, mutta valituskierrokset toivat turhaa viivytystä, harmittelee kompleksin pääarkkitehti, rakennusneuvos Hannu Laitila, jonka yritys voitti arkkitehtikilvan jo seitsemän vuotta sitten. Hankkeen käynnistivät tuolloin perusurakoitsija Oka Oy ja Kotkan kaupunki.

‑ Kyllä pitkästä suunnitteluvaiheesta oli hyötyäkin, aluejohtaja Janne En Okasta myöntää. – Ensinnäkin saimme aikaa sovitella monet tahot tyytyväisiksi ratkaisuihimme ja pääsimme tekemään vaihtoehtoisia suunnitelmia.

Alfred Palmberg Oy:n tytäryhtiö Oka Oy on omaan lukuun rakentaja, joka on suunnitellut ja ideoinut hankkeen, hoitanut vuokralaiset ja tehnyt vuokrasopimukset. Omistajista Keskinäisellä Eläkevakuutusyhtiö Eteralla on hallussaan puolet, Apteekkien Eläkekassalla 12 % ja Kapiteeli Oyj:llä (nykyään Sponda) 30 %, joka pitää vanhan kiinteistönsä Liikekeskuksen. Se myös hoiti vuokrasopimukset itse. Toriparkin loppuomistajana on Kotkan kaupunki.

Uutta julkisivua vain 20 prosenttia

Korttelin kotkalaista ohikulkijaa ei valtava uudistus välttämättä hätkähdytä. Keskuskadulla, Kauppakadulla, Kirkkokadulla ja Ruotsinsalmenkadulla hän kohtaa samat tutut julkisivut kuin ennenkin. Ulkopäin se ei olekaan kovasti uudistunut, koska suojeltua seinää on paljon. Uutta katujulkisivua on kohteessa vain 20 %. Vanhoihin KOP:n, Liittotalon ja Stellan talon julkisivuihin ei ole koskettu.

Mutta niiden takana lähes kaikki on muuttunut. As Oy Tornioravan (ex-KOP:n talon) asuntoyksikkö jäi omaksi yhtiökseen, ja liikkeet asuntojen alla kuuluvat samaan yhtiöön. Sen vanhasta siipiosasta Kirkkokadulla jäivät pystyyn vain museoidut ulkoseinät. Rakennuksen päälle rakennettiin toinen kerros, mutta suojelupakotteista johtuen taaemmaksi viisi metriä sisäreunasta.

‑ Minulla ei ole koskaan ollut näin suurta urakkaa, tunnustaa kokonaisurakasta ja myös tuloksesta vastaava Janne En.

Hänellä on ollut apunaan projektissa 18 toimihenkilön organisaatio, joka oli jaettu viiteen työmaahan, jokaisessa niistä vastaava mestari ja heidän esimiehenään tuotannosta vastaava mestari. Työmaa oli jaettu pieniin, erillisiin osiin. Esimerkiksi talotekniikka vaati kaksi sähköurakoitsijaa ja neljä ilmanvaihtourakoitsijaa. Kun Liittotalon toiseen kerrokseen sijoittuvaan YLEn Kymenlaakson radioon tarvittiin erillinen sähköurakkasopimus, kyseessä oli 27. talotekniikkasopimus. Projektin kimpussa on työskennellyt yhtä aikaa parhaimmillaan lähes 300 henkeä.

Ratkaistavaa riitti

‑ Tässä oli lukematon määrä sellaisia vaikeusasteita, jotka yksinäänkin tekisivät jostain pienemmästä hankkeesta vaikean, En tunnustaa.

‑ Heti alkuun tuotti ongelmia kaavoitus, koska kortteli sijoittuu aivan kaupungin ydinkeskustaan, jossa nuo julkisivut olivat tärkeitä. Varastoalueet olivat minimaaliset, eikä sinne saatu mahtumaan huoltoalueita ‑ kaupunkilaiset eivät niitä sinne halunneet ja toisaalta ne veivät liiketilaa. Logistiikan hoitaminen tuntui varsin hankalalta.

‑ Korttelissa oli alun perin seitsemän eri kiinteistönomistajaa, En jatkaa.

‑ Me ostimme tontteja ja rakennusoikeutta, neuvottelimme sopimuksia ja saimme ratkaisun, jota kaikki osapuolet veivät eteenpäin. Toriparkkiin saatiin kaupunki mukaan. Seuraavana tuli vanha Kapiteelin omistama Liikekeskus, joka oli rakennettu jo vuonna 1961 ja sen kauppakuja katettu 1987. Siellä kohtasimme hankalina eri korkeuseroja, jotka vaativat toimia liikuntaesteiden poistamiseksi. Liikekeskuksen ahtaat paikat aiheuttivat nykymittapuusta poikkeavina teknisesti paljon ongelmia. Maapohjassa piti paaluttaa pehmeikköalueita ja Tornioravan alla täytyi tehdä vanhojen puupaalujen pohjavesisuojelu. Torin alle rakennetusta pysäköintihallista noin puolet louhittiin kallioon. Loppuosalta poistettiin savinen maa-aines aina kantavaan moreenikerrokseen asti. Alin taso oli noin neljä metriä pohjaveden pinnan alapuolella, ja siksi rakenteet tehtiin vedenpitäviksi pohjaveden painetta vastaan. Koska pohjaveden pintaa ei alueella saanut laskea, jouduttiin kaivannon seinärakenteetkin tekemään vedenpitäviksi. Ne toteutettiin teräsponttiseinän ja suihkupaalutekniikan yhdistelmällä. Teräspontit lyötiin läpi savikerroksen tiiviiseen moreenikerrokseen asti, ja teräsponttien alapään ja kallion väliin rakennettiin suihkupaaluseinä.