Karhusuon koulun peruskorjaus

Espoossa on tänä vuonna valmistunut ja valmistumassa useita suuria Teknisen keskuksen rakennuttamia koulukohteita. Tavoitteena on, että siirtokouluihin turvautumista voitaisiin tulevina vuosina vähentää. Karhusuon koulu on laajennuksenkin jälkeen yksi Espoon pienimmistä kouluista.

Kun arkkitehti Aulikki Hätälä tuli Espoon kaupungille Tekniseen keskukseen 1998, Karhusuon koulun laajentamistarvetta oli jo mietitty moneen otteeseen. Hätälän yhdessä koulutuskeskuksen kanssa tekemän lokakuussa 2000 hyväksytyn hankesuunnitelman mukaan koulu päätettiin säilyttää yksisarjaisena "kyläkouluna", lisätilaa tarvittiin mm. esiopetukselle ja henkilökunnalle. Hätälä on toiminut Teknisen keskuksen talonsuunnittelupalveluissa kohteen suunnitteluvaiheen rakennuttaja-arkkitehtinä. Rakennusaikainen rakennuttaja oli Mauritz Petman Teknisen keskuksen talonrakennuspalveluista.

Koulussa oli havaittu kosteuden aiheuttamia vaurioita ja hankesuunnitteluvaiheessa kohde priorisoitiin kiireellisyydessä peruskorjauskohteiden ykköseksi. Rakentamisen aikana todettiin, että tilanne ei ollutkaan aivan niin paha kuin kuntotutkimus oli antanut olettaa. Kaikki alapohjat kuitenkin avattiin ja maamassat vaihdettiin.

Hätälän mukaan korjausaste muodostui korkeaksi. Kun rakennusosa-arviota hyväksytettiin Teknisessä lautakunnassa, tuli esille epäilyjä korjauksen kannattavuudesta.

– Korjausasteeksi laskettiin luonnosvaiheessa 77 %. Jouduimme perustelemaan säilyttämistä muilla arvoilla kuin pelkästään taloudellisilla, Hätälä huomauttaa. Vanhojen kohteiden peruskorjaus merkitsee useimmiten koko talotekniikan uusimista, mikä osaltaan vaikuttaa korjausasteen muodostumiseen.

Maasto arkkitehdin kannalta dramaattinen

Koulun arkkitehtuurista on vastannut Arkkitehtitoimisto P. Kantola Oy. Espoon kaupunki järjesti kohteesta tarjouskilpailun, jossa oli neljä toimistoa. Kantolan toimisto oli tehnyt Espoolle jo aikaisemminkin töitä, joten toimisto oli siinä mielessä tuttu.

Espoon kaupunki oli tehnyt kouluun hankesuunnitelman. Kantolan toimisto aloitti varsinaisen suunnittelun hankesuunnittelun jälkeen.

‑ Teimme hankesuunnitelmaan tarkistuksia ja meillä oli oma arvio paikan hengestä ja rakennuspaikan vaatimuksista. Espoon kaupunki hyväksyi meidän ajatukset. Tietenkin olimme jo vieneet työtä pidemmälle, jolloin oli nähtävissä, että kaikki hankesuunnitelman sinänsä mielenkiintoiset ajatukset eivät olisi olleet kovin helppoja sillä paikalla toteuttaa, arkkitehti Pirjo Kantola toteaa.

Rakennuspaikka on jyrkkää ja dramaattista maastoa, missä oli ongelmia vesien virtaamisen suhteen. Kohteeseen tehtiin aivan uudenlainen pintavesisuunnitelma ja järjestelmä, jossa pintavedet ohjattiin rakennuksesta pois.

Pirjo Kantolan mukaan yksi haaste oli rakennuksen sisällä koneilla työskentely, kun alapohjat oli kosteusvaurioiden vuoksi purettu, sekä kallioinen maasto, josta koneet olisivat voineet pudota.

‑ Työmaa oli vaikea, luonto haastava ja rinne jyrkkä. Rakennuksen edessä on vielä pedagoginen puutarha, jonne oppilaat ja opettajat olivat vuosien kuluessa istuttaneet omenapuita. Puutarhan säilyttäminen oli yksi lähtökohta meidän suunnitelmallemme.