Karaportin kampuksen keskipiste - Arkkitehti Mikko Jaatisen ensimmäiset muistot Karaportin teollisuusalueelta ovat vuodelta 1974. Silloinen espoolainen teinipoika kävi hakemassa kaveria mopolla alueella sijainneesta tehtaasta. Eräänä päivänä alueen ympärille oli ilmestynyt aidat, portille vartiokoppi, ja tuima vartija teki tiettäväksi, että ajelut alueella oli nyt ajeltu.
Jaatinen on sittemmin palannut alueelle monta kertaa, mutta toisissa merkeissä. Katri ja Mikko Jaatisen toimisto on suunnitellut Nokian toimitiloja jo 1990-luvun puolivälistä. Toimiston käsialaa on nähtävissä myös Karaportin alueella. Kampuksen uusin rakennus, työnimeltään Kara Mid Point on jo keskeisen sijaintinsa vuoksi yksi alueen huomatuimpia rakennuksia.
–Pitkään alue on ollut teollisuusmiljöötä, jossa pöly lensi sorakentillä ja narskui hampaissa. On hienoa, että Nokia on viime vuosien rakennushankkeissa panostanut voimakkaasti ympäristön laatuun. Tämä hyödyttää myös alueen vanhemmissa rakennuksissa työskenteleviä.
–Aluella pitää voida viihtyä, toteaa Mikko Jaatinen.
Alueen kampusilmeen ydin on jalankulkubulevardi, jonka pohjoispäässä sijaitsee NSN:n hallintokeskuksena toimiva Kara North (PU 6/2006). Nyt valmistunut Kara Mid Point asettuu uuden bulevardin eteläiseksi päätepisteeksi ja hallitsee siitä käsin ympäristöään. –Löydät kyllä talon, ei siitä voi erehtyä, kertoi projektinjohtaja Leo Lehto Nokia Asset Management Oy:stä, kun sovin tapaamista.
Nokia on rakentanut viime vuosina runsaasti uutta toimitilaa Karaporttiin. –Alueen sijainti on hyvä, rakennusoikeutta ja maata on runsaasti, joten toimintoja on haluttu keskittää tälle alueelle, kertoo Lehto. –Toimintoja on muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vaikka tilaa on, ei ympäristön liikenne- ja katuverkko kestä suurta lisäkuormitusta.
Lehdon mukaan uuden rakennukseen käyttäjät siirtyvät muualla sijaitsevista vuokratiloista, lähinnä Pitäjänmäeltä. Kara Mid Pointin tiloja ei ole suunniteltu tai korvamerkitty millekään yksikölle, vaan se on suunniteltu sopeutuvaksi monenlaiseen käyttöön tarvittaessa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Taloon tulevat organisaatiot ehtivät osin jo muuttua rakentamisen aikana.
Tiloja ei myöskään ole erityisesti ryhmitelty toimintojen mukaan. –Yhteistyö eri yksiköiden kesken ei vaadi sijaintia samassa talossa, Lehto toteaa.
Kiinteistössä on kolme korkeaa rakennusta, joita yhdistää yksikerroksinen, muodoltaan flyygeliä muistuttava jalustaosa. A-talo on seitsenkerroksinen, B-talo kuusi- ja C-talo viisikerroksinen.
Nokian vieraat ohjataan A-taloon, jonka maantasokerroksessa sijaitsee myös laajemminkin aluetta palveleva henkilöstöravintola. –Muissa rakennuksissa on parempi työrauha, kun liikenne ja vieraat keskitetään yhteen paikkaan, kertoo Mikko Jaatinen.
Järjestelyillä on myös päästy siihen, että turvallisuus ja siihen liittyvä kulunvalvonta ei enää edellytä verkkoaitoja ja portinvartijoita 1970-luvun malliin. Aidat on purettu ja alue on jatkossa luonteva osa kaupunkirakennetta.
Henkilöstöravintola on mitoitettu tarjoamaan päivittäin 1700 ateriaa, minkä lisäksi samassa yhteydessä oleviin neuvottelutiloihin tuodaan noin sata ateriaa päivässä. Ravintolassa huomiota herättää suuri linjastoalue, johon on myös sijoitettu osa ruoan valmistuksesta. Ravintolaan liittyy myös erillinen kahvila.
Kellarikerrokseen sijoittuu väestönsuojien, varastojen ja teknisten tilojen lisäksi henkilökunnan kuntosali pukutiloineen. A-talon ylimmässä kerroksessa on sauna, josta avautuu näköala yli kaupungin – mikä Espoossa tarkoittaa vehreää metsänäkymää, jota vain harva korkeampi rakennus rikkoo.
Saunatila on tarkoitettu alueella toimivien yksiköiden käyttöön. 20 hengen kokouspöydän ansiosta takkahuone soveltuu myös neuvotteluhuoneeksi. Saunatilatkin ovat mieluummin asialliset kuin ylelliset. Leo Lehto vahvistaa, että saunan käyttö on työhön suuntautunutta, ei niinkään edustuksellista.
Toimistokerroksissa on Nokian tilakonseptin mukaista työtilaa. –Avotilaa noin 18 metrin runkosyvyydellä noin 1000 neliötä kerrosta kohden, henkilöhissit portaineen toisessa ja tavaraliikenteen reitit toisessa päädyssä, tiivistää Mikko Jaatinen reseptin.
Leo Lehdon mukaan Kara Mid Point eroaa muista Nokian tiloista siinä, että avoimuutta on entistäkin enemmän. Omia toimistohuoneita on ennenkin ollut vain harvoilla, mutta nyt niitä ei ole ensimmäistäkään. Johtajia myöten kaikki istuvat avotilassa, samankokoisten pöytien ääressä.
Monesta toimistosta poiketen alakatto yltää yhtenäisenä toimistotilan laidasta laitaan. Valaistus on toteutettu katon kautta epäsuorana. –Kerroskorkeutta jopa kasvatettiin sen vuoksi, että yhtenäinen alakatto saadaan toteutettua, kertoo Leo Lehto. –Alakaton yläpuolelle on rakennettu mahdollisesti myöhemmin rakennettavien jakoseinien yläosat valmiiksi, kertoo Mikko Jaatinen. Tilojen valoisan yleisilmeen täydentää hyvin vaalean harmaa lattiamatto. Lattianpäällyste jatkuu yhtenäisenä myös väliseinien alla, mikä helpottaa myöhempiä muutostöitä.
Lisämausteen toimistotilojen ilmeeseen on tuonut kalifornialainen sisustusarkkitehti. Clive Wilkinsonin mukana suomalaistoimiston tavanomaiseen valkoisen ja harmaan vaihtoehtoihin on tullut annos kirpakoita lisävärejä. Lattioihin väri on tuotu palamattoina muunneltavuutta ajatellen. Neuvotteluhuoneiden lasiseiniä peittävät voimakkaat värikalvot, jotka antavat keskustelijoille myös hieman yksityisyyttä.
–Toimistotilojen suunnittelussa selvä trendi on työpisteiden pienentyminen. Tieto on verkossa eikä mapeissa, säilytystilaakaan ei tarvita kovin paljoa, sanoo Mikko Jaatinen.