Artikkelit

Kansallisteatterin peruskorjaus

Teatterirakennus sadan vuoden saatossa

s22kansallisteatteri.jpg

Projektissa mukana

Arkkitehti Onni Tarjanteen 1902 suunnittelema Suomen Kansallisteatteri on jugendarkkitehtuurimme parhaimmistoa. Kansallinen monumenttimme täyttää sata vuotta. Rakennus päätettiin saattaa entistä loistoaan vastaavaan kuntoon uudella tekniikalla terävöitettynä.

Oli myös tärkeää kyetä selvittämään kyetäänkö tekijöille tuottamaan työpiirustuksia esimerkiksi rintapaneloinnin, ovilevyjen tai karmien valmistamisesta aina ovien rihlausta varten. Kaikki piti selvittää ja selkeästi miettiä, mitä tiedetään ja mitä ei. Hyvin tarkkoja selvityksiä tehtiin mm. sisääntuloaulan ja suuren salin värityksestä. Sisääntuloaulan väritutkimuksissa valkoisen lateksin alta löytyi ehjää stuccopintaa ‑ kellertävää marmori-imitaatiota.

 

Koska monia alkuperäisiä rakennusosia puuttui, ne piti rekonstruoida ja teettää, kuten kaikki ovet, ikkunat ja niiden vetimet sekä painikkeet. Joihinkin rakennuksen yksityiskohtiin liittyy jopa syvempiä tarinoita. Esimerkiksi Högforsin valimo valmisti uusia ilmanvaihdon koruritilöitä, kuten oli tehnyt alkuperäisetkin. Samoin Salomon Wuorio toimitti sata vuotta sitten lyijylasi-ikkunat ja nyt S. Wuorio Oy konservoi ne.

 

Keskeiset, tavoitetut teemat

Entistetyn rakennuksen interiööri jäsentyy jälleen pintojen kolmiulotteisuuden, värien ja valojen avulla. Ikkunaseinien pilasterit ja ikkunapenkit on rakennettu takaisin, samoin ovien rapatut kehyslistat on palautettu. Sama koskee palkkien urituksia. Teatterin alkuperäiset, kolmannen kerroksen lämpiön aukotukset on myös palautettu ja muunneltujen kaariholviaukkojen mittasuhteet ennallistettu.

 

Rakennuksen interiöörillä on jälleen rytmi, joka syntyy mm. jugendarkkitehtuurille ominaisista, kolmiulotteisista luonnonpuupinnoista. Tilalle antavat nyt karaktääriä rintapaneelit ja tammiovet. Aulan palkkikatto on sekin palautettu alkuperäiseen puun sävyyn. Samoin puulattia ja portaat on kunnostettu. Kokolattiamatot poistettiin ja esille otettiin parketit ja mosaiikkibetoniset pinnat. Osittain lattiapintoja jouduttiin täydentämään uudella, vastaavalla materiaalilla.

 

Askel kaikuu jälleen mosaiikkibetonilla tai parketilla. On ihmeen tärkeää kuulla rakennus näkemisen lisäksi. Askelten äänet kertovat läsnäolosta ja tilojen kolmiulotteisuudesta. Näkeminen on kuitenkin teatteri-interiöörin merkittävin anti. Rakennuksen sisätilat kylpevät väreissä, lämpiöt auringon keltaisessa ja valkoisessa. Keskeisimmät tilat, katsomo ja näyttämö tarjoavat upeaa, hehkuvaa italianpunaista pintaa katselijalle. Parvien alapinnat on jaettu vihreän ja keltaisen sävyisiin kenttiin ja näyttämöaukko sekä parvien etupinnat maalattu keltaisiksi kultausten korostaessa ja jäsentäessä väritystä.

 

Yksi vaikeimmista teemoista on ollut kerroksellisuuden problematiikka. Arkkitehti Sari Schulman päätti sallia kerrosten näkyä mm. valaisimissa. Valaisimia on eri-ikäisiä, rakennukseen suunniteltuja ja uusia, joita on varta vasten hankittu täydentämään kokonaisuutta. ”Uutta” ovat kiintokalusteet kuten lipunmyyntitiskit, vaatesäilytys- ja tarjoilukalusteet. Uutta on myös se, että Morkku, entinen teatterin alaravintola, jatkaa toimintaansa päiväkahvilana. Kahvilan pinnat ovat saaneet saman arvokkaan käsittelyn kuin muutkin rakennuksen pinnat, mutta kalusteet ovat uusia. Näin teatteri ”lyö kättä” tämän päivän maailman kanssa.

Kuvagalleria

s16kattomaalaus.jpg
s16kattomaalaus.jpg
s16liuska.jpg
s17kuva.jpg
s18kuva.jpg
s19kuva.jpg
s20freskoaula.jpg
s20kahva.jpg
s20montatuolia.jpg
s20tuoli.jpg
s21kaytava.jpg
s21ovet.jpg
s21ravintola.jpg
s22kansallisteatteri.jpg
s22ovet.jpg
s23marialiisa.jpg
s24teatteritekniikka.jpg
s25talotekniikka.jpg
s26lasimaalauksia.jpg
s26lasimaalaus2.jpg
s27infopiste.jpg
s27kaytava.jpg
s32kansallisteatteri.jpg
s33innova.jpg
s33johtoja.jpg
s33kaistale.jpg
s33paljonjohtoja.jpg
s33sysopentower.jpg
s33turvalaakso.jpg