Kannaksen lukion perusparannus

Koulurakennuksissa näkyy hyvin selvästi rakennuksen valmistumisajankohdan ihanteiden mukainen opetuskulttuuri. Niinpä esimerkiksi 1950-luvun kouluille on ominaista tilojen suljettuus; mitä luokissa tapahtuu, ei kuulu ulkopuolisille. Nykyinen ajatusmalli on toinen; oppimista ja oppimistuloksia tulee olla näkyvillä mahdollisimman avoimesti. Toisaalta uudenlainen rakentaminen on seurausta tekniikan kehityksestä; 50-luvulla paikalla valetulle betoni- tai paikalle muuratulle tiilirungolle ei juuri ollut vaihtoehtoja.

Lahden Kannaksen lukio valmistui 1952. Hallinnollisena yksikkönä kyseinen koulu on paljon vanhempi; se aloitti toimintansa Karjalan kannaksella Terijoen suomalaisena yhteiskouluna jo vuonna 1907. Lahteen koulu siirtyi heti sotien jälkeen ja on sen jälkeen ollut yksi Päijät-Hämeen suurimmista yhteiskouluista. Vuodesta 2004 lähtien rakennuksessa on toiminut pelkästään lukio, joten käyttötarkoituskin muuttui kotitalous- ja teknisen työn tilojen käytyä tarpeettomiksi.

- Lahdessa on tiivistetty lukioverkkoa, ja edelleen on meneillään uudelleenjärjestelyjä lukioiden kesken. Järjestelyjen myötä oppilasmäärät kasvoivat merkittävästi koulussamme, rehtori Kimmo Sainio kertoo.

Sainion mukaan alussa oli esillä vielä laajempi hankevaihtoehto, jonka mukaisesti vanhaa rakennusta olisi laajennettu, ja Lahden Lyseo olisi yhdistetty Kannakseen. Tästä kuitenkin luovuttiin, mikä helpotti alkuperäistä taloarkkitehtuuria ja pihamiljöötä kunnioittavaa korjaamista. Sen lisäksi, että talo edustaa tyylikkäästi 50-luvun kouluarkkitehtuuria, sen pihapiiriä hallitsee jyhkeä männikkö, johon ei tarvinnut juurikaan kajota mittavan peruskorjaushankkeen aikana, vaikka pihan kuivatus ja sen halki linjatut vesi- ja viemärijohdot uusittiin kauttaaltaan. Erikoisuutena mainittakoon, että pihapiiristä kaadettua lehmusta käytettiin arkkitehtien idean mukaisesti uuden neuvottelupöydän kannen materiaalina.

Pedagoginen visio tärkein lähtökohta

Koulurakennusten suunnitteluun erikoistuneina arkkitehteina Seppo Markku ja Anneli Hellsten painottavat, että koulun valitseman pedagogisen vision tulisi olla tärkein koulun suunnittelua ohjaava lähtökohta. He käyttivät hankkeen suunnittelussa niin sanottua osallistavaa suunnitteluprosessia, jonka avulla loppukäyttäjät sitoutettiin kehittämään ja miettimään omia tila- ja toimintatarpeitaan.

- Vaativinta Kannaksen lukion suunnittelussa oli kokonaisuuden aikaansaaminen siten, että rakennuksen tilat, tiloihin valitut kalusteet ja esineet muodostavat toiminnallisesti ja esteettisesti oppimista tukevan ympäristön ja lisäävät koulussa viihtymistä. Rakennuksia ei rakenneta hallintoa tai huoltoa varten, vaan tukemaan tätä pedagogista visiota. Koulun opiskelijat ja henkilökunta ovat varsinaisia asiakkaitamme, Seppo Markku toteaa.

Tämä asenne ilmeisesti näkyy arkkitehtien työn jäljessä, sillä esimerkiksi kouluruokailun suosio on kasvanut merkittävästi. Muuta selitystä tälle on vaikea löytää kuin ruokalan viihtyisyys, joka on saatu aikaan lisäämällä valoisuutta, väriä ja väljyyden tuntua. Viime mainittu on saatu aikaan puhkomalla suuria aukkoja ruokalakompleksin eri tilojen välille. Aukkojen puhkaiseminen on toisaalta ollut vaativa toimenpide, erityisesti rakennesuunnittelun näkökulmasta; teräsbetonipalkkeja on jouduttu aukkojen kohdalla kauttaaltaan vahvistamaan.

Sinänsä rakenteet ovat ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Ainoa merkittävä korjaustoimenpide liittyy muurattuun julkisivuun, jonka roiskerappaus korjattiin ja palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Julkisivun vihertävä sävy palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä keltaista sävyä. Myös ikkunat ja ovet uusittiin alkuperäisen kaltaisiksi.

Muurattuja ja muitakin rakenteita on pitänyt purkaa, jotta tilojen toiminnallisuus on saatu vastaamaan nykytavoitteita. Esimerkiksi yläsalin umpeen muuratun kuoroparven etuseinä ja pintarakenteet purettiin, ja parvi varustettiin siirtoseinillä; näin tila on avattavissa pienauditorioksi, jollaisena se voi antaa joustoa isoja tapahtumia järjestettäessä.
Pääjuhlasali on varustettu nykyaikaisella av- ja valaistustekniikalla, jonka suunnittelussa hanke sai arvokasta apua Lahden kaupunginteatterin ammattilaisilta. Osa tekniikasta tosin saatiin työmaalle vasta, kun talotekniikka oli jo vedetty salin kattoon. Tämä aiheutti lähinnä sen, että teatteritekniikkaa ei voi nostaa salin kattoon asti, kuten oli alun perin suunniteltu.