Kampin keskus

Alueen suunnittelusta ja rakentamisesta järjestetty kilpailu tuotti ehdotuksia, joista minkään ei yksinään katsottu soveltuvan toteutettavaksi. Kaikki kilpailuun jätetyt ehdotukset hylättiin, mutta suunnittelua jatkettiin osallistuneiden yhteistyönä. SRV Viitosten ehdotuksessa, jossa arkkitehteina olivat Juhani Pallasmaa ja Aki Davidsson, oli vahvana ajatuksena koko bussiterminaalin sijoitus maan alle. Tämä asetettiin lähtökohdaksi, ja Davidsson jatkoi terminaalien suunnittelua. Pekka Helinin toimiston ympärille kootun työryhmän maanpäällisiä osia pidettiin parhaina. Jatkosuunnittelussa Helin vastasi itse toimistorakennuksista ja Marja-Riitta Norri asuinrakennuksista. Juhani Pallasmaan vastuulle jäivät kauppakeskus sekä alueen ulkotilat lukuun ottamatta Tennispalatsi aukiota, jonka suunnitteli Kirsi Gullichsen.

– Alkuun hieman epäilimme, onnistuisiko suunnittelu monen arkkitehdin yhteistyönä, mutta huoli oli turha, kertoo rakennustuotannon johtaja Heimo Sillanpää SRV Viitoset Oy:stä. Kokonaisuuden yhtenäisyyteen vaikutti myös se, että kaikissa kohteissa rakenne- ja talotekninen suunnittelu oli samoissa käsissä.

Kaupungin mittakaava

Juhani Pallasmaa ja Pekka Helin eivät kuulu niihin, jotka jäivät surkuttelemaan Kampin avoimen kentän katoamista kaupunkikuvasta.

– Avoin ei-kenenkään maa oli Helsingin vastenmielisin ulkotila. Avointa jää nytkin riittämiin. Sen sijaan Annankadun katkaiseminen oli virhe, mutta se ei enää ollut meidän päätösvallassamme, toteaa Pallasmaa.

Pekka Helin huomauttaa, että kadut, puistot ja aukiot ovat kaupunkien perinteisen mittakaavan mukaista avointa tilaa, entisen Kampin aukion kokoinen tila oli aivan liian suuri.

Pekka Helin on iloinen siitä, että Helsingin kaupunki on toiminut määrätietoisesti.

– Suuria hankkeita vastustetaan helposti, niin tätäkin, mutta uskon että valtavan suuri enemmistö on tulokseen tyytyväinen. Helsingin keskustalta on puuttunut ehdoton ydin. Nyt se on selvästi muotoutumassa Kamppiin.

– Kaupungin on kehityttävä. Jos keskustassa ei tehtäisi mitään, se nuutuisi ja jopa slummiutuisi, kuten monissa muissa kaupungeissa on tapahtunut, Helin sanoo.

Bussien poistuminen katutasolta loi mahdollisuuden luoda katumiljöötä jalankulkijan ehdoilla. Kampin alueen suuriin korkeuseroihin käytettiin paljon portaita kaltevien katujen sijaan.

– Ihminen varautuu alitajuisesti autoihin, portaat poistavat jännitteen. Toki samalla oli huolehdittava jalankulkureittien esteettömyydestä sekä pelastuskaluston vaatimista tiloista, toteaa Juhani Pallasmaa.

– Portaat ovat perinteinen, joskin nykyään harvoin käytetty elementti kaupunkisuunnittelussa, Pallasmaa pohtii. – Kaupunkiperinnettä haluttiin korostaa käyttämällä punagraniittia kiveyksissä ja muutenkin suunnittelemaan ympäristö samaan tapaan kuin Helsingin keskustassa muuallakin. Suunnittelun kuluessa meillekin ehdoteltiin monenlaista, mutta minusta pidättyväisyys on yksi arvokas osa suomalaista traditiota.

Kaupungin pelisäännöt

Kauppakeskuksessa arkkitehdin roolina on useimmiten määritellä pelisääntöjä, ei niinkään lopullisia muotoja. Pallasmaa toteaa ärsyyntyvänsä, jos myöhemmät muutokset kaivavat maata keskeisten arkkitehtonisten ideoiden alta.

– Toisaalta kaupallinen köynnöskasvillisuus kuuluu liiketiloihin, se tuo aikaulottuvuutta ja rikastaa ympäristöä. Ei kaupunkiakaan voi jähmettää, toteaa Pallasmaa.

– Arkkitehti luo nuottiviivaston, sitten tapahtuu mitä tapahtuu. On kuitenkin tärkeää luoda säännöt, joita noudatetaan niin kauan kuin on mielekästä. Muu johtaisi anarkiaan.

Pallasmaa toivoo, että kauppakeskuksen sisätilat koettaisiin kaupunkiympäristön tapaan.

– Sekä sisällä että ulkona on pyritty luomaan paikkoja joissa voi pysähtyä, muureja joihin nojata, luontevia istuskelupaikkoja. Pallasmaan mielestä ilkivaltaa ei torjuta tekemällä vandalisminkestävää ympäristöä, vaan ensi sijassa miellyttävää, kaunista ja jopa haurasta ympäristöä, joka ei haasta ketään.

– Se osoittaa luottamusta kansalaisiin.