Käyttäytymistieteiden uudisrakennus, Helsingin yliopisto

Uudisrakennuksen suunnittelukilpailun voitti Arkkitehtiryhmä A6 Oy. –Ehdotuksemme kantavana ajatuksena oli rantakallion ja kivimuurin päälle kohottautuva tiivis kortteli, ”kukkulakaupunki”, kertoo arkkitehti Jyri Haukkavaara.

Suunnittelutehtävä oli vaativa. Ollaan arvokkaassa, tiiviissä kaupunkiympäristössä. Talossa on hyvin erilaisia toimintoja. Lisäksi rakennuksen ja sen kulkuyhteyksien tulee liittyä luontevasti eri aikoina rakennettuihin naapureihinsa.

Arkkitehtiryhmä A6:n ehdotus erottui yhtäältä toiminnallisesti parhaimpana, toisaalta ulkoisesti rauhallisena, kertoo arkkitehti Pirjo Ranta Helsingin yliopiston tekniseltä osastolta. –Ehdotus ei liikaa mestaroinut, vaan sopeutui hyvin olemassa olevaan

kaupunkirakenteeseen.Kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavoittajat työskentelivät yhteistyössä rakennuksen suunnittelijoiden kanssa. Asemakaava laadittiin kilpailuehdotuksen pohjalta, ja rakennusoikeus tarkennettiin sen mukaan, mitä suunnittelun aikana hyväksi todettiin. –Näin vaikeassa kohteessa tämä menettelytapa toimii hyvin, sanoo Ranta.

Jyri Haukkavaara koki suunnitteluprosessin sujuvaksi. –Kun kilpailua olivat ratkaisemassa ne osapuolet, joiden kanssa suunnittelua myöhemmin jatkettiin, antoi se arkkitehdille tarvittavan selustatuen. Kaikkia ratkaisuja ei tarvinnut erikseen keskusteluttaa.

Suunnittelussa paikan ominaisluonne huomioitiin ja sen piirteitä vahvistettiin säilyttämällä korttelin keskimääräinen räystäskorkeus. –Fysiikan laitosta oli korotettu yhdellä kerroksella. Pitäydyimme uudisrakennuksessa sen alkuperäisessä korkeudessa, jolloin vanha rakennus säilyttää hallitsevan roolinsa maisemassa.

Vanhat kivimuurit säilytettiin ja niiden luonnetta vahvistettiin rakentamalla maanpinnan alapuoliset osat penkeremäisinä, tästä ylöspäin kappalemaisina.

Ruokala haluttiin elävöittämään sisääntulokerrosta. –Pidimme myös tärkeänä, että ruokalasta, sisääntulosta ja pihalta avataan näkymä Hakaniemen suuntaan avautuvaan maisemaan.

Akateeminen tuolileikki

Uudisrakennuksen paikalla sijaitsi ennen fysiikan laitoksen tiloja ja korttelia palveleva lämpökeskus savupiippuineen. Uutta tilaohjelmaa tarkasteltiin korttelikokonaisuuden kannalta, lähtökohtana yliopiston tilantarpeet kokonaisuutena. Kaupunginlaajuinen tuolileikki käynnistyi, kun fysiikan, fysiologian ja anatomian laitokset muuttivat Kumpulaan. Oikeustiede asettui Porthaniaan ja kielitieteet Metsätaloon, josta puolestaan muutettiin Viikkiin. Siltavuorenpenkereen kortteliin koottiin käyttäytymistieteitä; puhetieteitä, psykologiaa ja pedagogiikkaa.

Kun oli tutkittu tarpeita ja vanhoja rakennuksia, tuli selväksi, että kirjasto ja ravintola ovat niitä toimintoja, jotka kaikkein huonoimmin soveltuisivat vanhoihin rakennuksiin. Kirjaston ja ravintolan yhteyteen luontui hyvin tietokoneluokilla maustettu oppimiskeskus. Kun kokonaisuuteen lisättiin tarvittavat laitos- ja tutkijatilat, ei tontille juuri enempää olisi mahtunutkaan.

–Suurta auditoriota ei katsottu tarvittavan, isoja saleja oli riittävästi ennestään. Ainoa mitä emme saaneet, oli opettajakoulutuksessa tarvittava suuri liikuntahalli, mutta sekin tarve kyettiin kohtuudella täyttämään muissa tiloissa, Pirjo Ranta kertoo. –Liikuntatila entisessä anatomian avaussalissa on tilava, mutta museaalisista syistä siellä ei palloa heitellä.

Pääovi oli jo valmiina

 Keskustan suunnasta katsoen yliopistokorttelin näkyvin rakennus on Snellmaninkadun päätteenä oleva vuosisadan vaihteen kivitalo. Sitä oli 1960-luvulla laajennettu, ja talon peruskorjaus valmistui pari vuotta sitten. Tässä yhteydessä rakennettiin laajennusosa, johon sijoittui myös uutta päärakennusta palveleva sisäänkäynti. Yhteys kadulta avattiin purkamalla osa Siltavuorenpengertä reunustavasta kivimuurista.