Jyväskylän Virastotalo

Jyväskylän kaupungin hallintokorttelissa sijaitseva Virastotalo otettiin peruskorjaustyön jälkeen täyteen käyttöön toukokuun alussa. Alun perin vuonna 1977 valmistuneen rakennuksen saneeraus toteutettiin yhteistyössä Aalto-säätiön ja Museoviraston kanssa. Jyväskylän kaupungin Tilapalvelun kiinteistöjohtaja Esko Eriksson kiteyttää hankkeen tärkeimmäksi tavoitteeksi yhdyskunta- ja talorakentamisen toimintojen yhdistämisen. Yhtenä tärkeänä ajatuksena oli luoda rakennukseen kaupunkilaisia ja erityisesti rakentajia kattavasti palveleva yhteispalvelupiste. Nyt kaikki palvelut löytyvät samasta paikasta, sillä talo pitää sisällään niin kaavoitus- ja tonttiasiat, vesi- ja viemäripalvelut kuin rakennusluvat sekä sähköasiatkin.

Hankkeen rakennuttajakonsulttina toimi Pöyry CM Oy. Peruskorjauksen suunnittelun teki Arkkitehdit .618 Oy. Pääurakoinnista vastasi NCC Rakennus Oy ja rakennesuunnittelusta Finmacon Oy Keski-Suomi.

Joustavaa tilaa vanhoissa raameissa

Kaupungin organisaatio elää jatkuvassa muutoksessa, käyttäjät vaihtuvat tai toimintoja järjestellään uudella tavalla. Jyväskylän Tilapalvelun taholta lähtökohdaksi asetettiin rakennuksen muuntojoustavuus, joka hankesuunnitelmassa oli tulkittu avotoimistoratkaisuksi. Erikssonin mukaan tavoitteena oli saavuttaa nykyaikainen toimintakulttuuri uusien kombi-tilojen avulla. Aallon hengen mukaisesti kuitenkin tietyt sisätilajärjestelyt väliseinineen haluttiin säilyttää. Suunnittelun edetessä päädyttiin järjestelmään, jossa käytäväseinä ja tekniikka ovat kiinteät, mutta huonejärjestelyjä ja oviaukotusta on mahdollista muuttaa siirtoseinien avulla. Avaruutta ja avoimuutta on toimistoihin tuotu suurella määrällä lasipintaa.

Pääsuunnittelija arkkitehti Tomi Jänkälän mukaan muuntojoustavuus tuli tarpeeseen, kun yksiköt vaihtuivat useaan otteeseen jo suunnittelu- ja vielä rakennusaikanakin. Tilajärjestelyt suunniteltiin yhdessä rakennukseen sijoittuvien yksiköiden kanssa, joita oli suunnittelutilanteesta riippuen viidestä seitsemään.

Suojelunäkökohta vaikutti kohteen ratkaisuihin monella tasolla. Rakennuksen porrashuoneet säilytettiin alkuperäisinä, vain rikkoutuneita pintoja kunnostettiin. Yläkerran saunaosasto säilytti alkuperäisen ilmeensä, vaikka pinnat ovatkin uudet. Lisäksi rakennuksen alkuperäisiä osia kuten valaisimia, ovia, heloja, puuritilöitä, liukutauluja yms. kunnostettiin ja sijoitettiin rakennukseen suuri määrä. Vanhat rakennusosat määrittivät pitkälti rakennuksessa käytettävät materiaalit. Ihan sellaisenaan ei 1970-luvun ratkaisuja kuitenkaan tahdottu toistaa. Paremminkin aiheille pyrittiin löytämään vastineita tämän päivän rakentamisesta. Esimerkiksi puuta rakennuksessa oli jo ennen. Peruskorjauksen yhteydessä sen rooli sisäarkkitehtuurissa kuitenkin kasvoi. Lattiamateriaali pysyi samana mitä käytettiin myös 70-luvulla. Väri kuitenkin muuttui pimentävästä tummanruskeasta vaaleaan.

Virastotalon kaupunkikuva

Rakennuksen suurin rakennushistoriallinen merkitys liittyy siihen, että Virastotalo on osa Jyväskylän hallinnollista korttelia.

‑ Korttelin kokonaissuunnitelma, mukaan lukien pääosan korttelin rakennuksista, on A. Aallon käsialaa. Tästä syystä rakennuksen julkisivujen muuttamisen kanssa tuli olla erityisen varovainen, Jänkälä painottaa.

Paine säilyttää rakennuksen ilme näkyy lopullisessa ratkaisussa esimerkiksi kerroskohtaisina IV-konehuoneina. Kattokonehuone olisi korottanut rakennusta kerroksella ja olisi näin ollen ollut korttelikokonaisuuden kannalta huono ratkaisu.

‑ Matala kerroskorkeus ja monimuotoiset kantavat rakenteet vaikeuttivat talotekniikan uusimista.