Jakomäen uimahalli

Vanhaakin on jäänyt jäljelle. Arkkitehdit NRT Oy, jonka kädenjälkeä kokonaisuus on, antaa kunnian arkkitehti Tuija Pösön työlle ja on noudattanut - sallitaanko sanoa - koulun alkuperäistä, brutaalin arkkitehtuurityylisuunnan henkeä. Rehelliset materiaalit ja tarpeellisen kova ote yhdistettynä eleganttiin detaljointiin tekevät kokonaisuudesta sujuvan dialogin kahden ajan ihanteiden välille.

– Halusimme nostaa uimahallin näkyväksi julkiseksi rakennukseksi, joka mieles-tämme sopivalla tavalla asettuu julkisivuiltaan korjatun koulurakennuksen rinnalle. Sisätilojen osalta muutos näkyy lähinnä tilojen väljentymisenä. Sisäänkäyntiaula ja erityisesti laajennusosaan sijoittuvat kuntosali ja naisten pukuhuone ovat huomattavasti tilavammat kuin aiemmin.
Korjatun uimahallin sisätiloissa säilyy muistumia alkuperäisistä interiööreistä. Allashallin seinien akustinen tiilipinta haluttiin palauttaa rakenteen korjauksen jälkeen. - Avuksi tuli Raikkösen tiilitehdas, joka kokeilujen jälkeen valmisti käsityömäisen ilmeen saaneen reikätiilen, tiivistävät arkkitehtuuritavoitteista Jakomäen yläasteen ja sen uimahallin osalta arkkitehdit Kari Raimoranta ja Eeva-Liisa Elo-Lehtinen, joka toimi hankkeessa pääsuunnittelijana.

Tarpeeseen uuttaa

Asko Rahikainen Helsingin kaupungin liikuntavirastosta kertoo, että rakennus otettiin käyttöön vuonna 1972. Alkuaan uimahalli oli kokonaan oppilaskäytössä, mutta siirtyi sittemmin laajempaan koululaiskäyttöön ja on nykyisellään myös suuren yleisön käytössä.

Talo- ja rakennusteknisesti halli oli tullut tiensä päähän. Vuonna 2001 tehdyn kuntoarvion pohjalta todettiin, että uimahalli oli perusteellisen korjauksen ja toiminnallisen perusparannuksen tarpeessa. Ilmanvaihtojärjestelmä oli vanhentunut ja alimitoitettu. Myös sähkö- ja telejärjestelmät olivat pääosin alkuperäisiä ja uusimisen tarpeessa. Vedenkäsittelylaitteistoa oli korjattu aiemmin, mutta senkin tekniikka oli osittain vanhanaikaista.

Arkkitehti Kari Raimoranta kiteyttää:

– Alkuperäiset kalkkihiekkatiilipintaiset ulko-seinärakenteet olivat eristyskyvyltään puutteelliset. Uimahallin ilmanvaihto ei toiminut, ja koska rakennus oli ylipaineinen ulkoilmaan nähden, niin julkisivut eristeineen olivat kastuneet. Asiaa pahensi se, että ulkoseinän rakenne ei ollut tuulettuva. Lisäksi koulun julkisivun aukkoja kannattavat "leukapalkit" toimivat kylmäsiltoina ja olivat pahoin rapautuneet. Vanha ulkoseinärakenne, hiljattain uusittuja ikkunoita lukuun ottamatta, uusittiin ja verhoiltiin Terrafasad Oy:n keraamisilla NBK TerrArt -lankuilla.

Panu Koiso-Kanttila Terrafasad Oy:stä kertoo, että TerrArt Mid -julkisivuklinkkerit valmistetaan muovailtavasta savesta suulakepuristusmenetelmällä, joka antaa arkkitehdille mahdollisuuden itse suunnitella pinnan muodon, kuten tässäkin tapahtui. Tuote on pakkasen kestävä, graniitin kovuinen ja huoltovapaa.

Arkkitehdit tahtoivat antaa sellaisen muodon lankuille, ettei päällekkäisten klinkkerilankkujen vaakasaumaa voi erottaa niitä katseltaessa. Arkkitehtitoimistossa Sami Vikström paneutui julkisivukorjaukseen. Syntynyt design-tuote on syväuritteinen ja luonnonvalkoinen lasittamaton klinkkerilankku, johon myös ympäristön puiden varjot lankeavat kauniisti.

Luonnonvalkoinen keraaminen pinta kohottaa rakennuksen uuteen loistoonsa ja yhdessä uimahallin sisääntuloaulan lasisen lisärakennuksen kanssa kokonaisuus saa uuden ilmeen.

– Korjattu ja laajennettu uimahalli liittyy edelleen osaksi koulukiinteistöä, mutta ottaa nyt näkyvästi paikkansa Jakomäenpolun varressa kaupunginosan julkisena tilana. Uudet rakennusosat erottuvat väribetoni- ja lasipintaisina muusta rakennuksesta, Eeva-Liisa Elo-Lehtinen tiivistää.

Hanke sai Opetusministeriön (OPM) 2009 liikuntatilaohjelman puitteista jaettavaa tukea, jonka avuin tarkoituksena on ollut parantaa liikuntarajoitteisten ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää kuntourheilun tiloja. Jakomäen uimahallista laadittiin erityinen selvitys liikuntarajoitteisten ja toimintarajoitteisten osalta.

– Liikuntavammaisten tarpeet otettiin muutoksissa erityisesti huomioon siten, että sisäänkäynti sekä puku- ja wc-tilat muutettiin liikuntaesteisille soveltuviksi, Asko Rahikainen summaa.

Hyvä orientoitavuus ja liikunnallinen selkeys ovat Jakomäen uimahallin toiminnan perusominaisuus. Arkkitehdit NRT teki myös yhteistyötä muotoilija Aino Kivirannan kanssa.

Esteettömyyden teeman osana on muotoilija Kivirannan Lahden muotoiluinstituutille tekemän opinnäytetyön sirunen:

– Symbolilaatat ovat osa suunnittelemaani laattasarjaa, jolla voidaan toteuttaa sekä visuaalinen, että taktiilinen opastus julkisissa märkätiloissa. Huomioimalla suunnittelussa moniaistisuus voidaan luoda taktiilisia kokemuksia, jotka rikastuttavat ympäristöämme ja tukevat liikkumista ja orientaatiota. Sen sijaan, että tilat tukisivat itsenäistä liikkumista, monet tilat osoittavat ja alleviivaavat aistien puutteellisuutta. Huomioimalla erityistarpeita suunnitellaan kaikille parempaa ympäristöä. Esteettömyys ei ole lisäarvo vaan lähtökohta.

Jakomäen uimahallissa korkokuvat, pyöreälinjainen naishahmo ja kulmikkaampi mieshahmo ohjaavat sisään pukeutumisen tiloihin niitä, jotka eivät näe ja jäävät mieleen myös niille, jotka näkevät.

Uudet toiminnot

Laajennus, joka on pinta-alaltaan 738 brm², käsittää uuden ikkunallisen kuntosalin, sisääntuloaulan portaineen ja hisseineen sekä naisten pukuhuoneen ja uuden, osittain maanalaisen iv-konehuoneen. Kokonaisuudessaan uimahallin peruskorjaushanke on 2305 brm².

Kellarissa laajennusosaan sijoittuvat uusi vedenkäsittelytila, kemikalointihuoneet ja varastotilaa. Vedenkäsittelytekniikka on ”state of art” laitekokonaisuus, ensimmäinen laatuaan oleva suodatuslaitos Suomessa.

Sekä miesten että naisten pukuhuoneissa ovat erilliset pukeutumistilat ja wc:t liikuntaesteisille. Allashallia on suurennettu siirtämällä valvomo ja lipunmyynti sisäänkäynnin aulan yhteyteen. Opetusallasta on laajennettu ja altaat varustettu yhteisellä invanostimella. Saunojakin on suurennettu ja niihin on luonnollisesti järjestetty pääsy myös liikuntaesteisille. Huoltoliikenteen siirtäminen erilleen yleisötilojen yhteydestä parantaa uimahallin turvallisuutta

– Uimahallin tilojen ajanmukaistaminen antaa mahdollisuuden paitsi nykyisen toiminnan jatkumiselle niin myös uimahallin iltakäytön lisäämiselle. Laajennus ja hallin uudet sisäänkäyntijärjestelyt tekevät uimahallista houkuttelevamman, Asko Rahikainen tiivistää.

Rakennesuunnittelijan arki yhdistyy urakoitsijan ja ark-kitehdin työhön

Pöyry CM:n DI Veikko Voho vastasi rakennusteknisestä- ja fysikaalisesta suunnittelusta. Hän kertoo, että uimahallin tilat kävivät lävitse perusteellisen rakenteellisen muutoksen.

Urakoinnista vastasi YIT Rakennus Oy. Vastaava mestari Pasi Ylikulppi kertoo, että kohteen julkisivut, vesikatto ja uima-allastilat uusittiin kokonaan. Vanhan ui-mahallin yhteyteen tehtiin laajennusosa, myös pihat uusittiin uimahallin ympäriltä. Jokaisessa työvaiheessa vanhat rakenteet antoivat lisämausteensa työlle.

Suunnittelijan työsarkaa uusien kantavien rakenteiden kohdalla oli kilvoitella vanhan ja uuden välimaastossa aina perustuksia myöten. Uusia rakenteita ovat mm. paikalla valetut perustukset ja niihin liittyvät teräsrakenteiset tukipaalut. Uutta rakennetta ovat myös betonielementtirakenteiset kellarin maanvastaiset seinät.

Rakennesuunnittelijan tehtävänä ensialkuun oli suunnitella rakennuksen sisäpuolella olevien vanhojen kantavien rakenteiden vahvistukset. Ne tehtiin teräsrakenteisina tukipaaluina, jotka tukeutuvat uusiin betonianturoihin. Purettujen kantavien betoniseinien sijasta rakennettiin palosuojattuja teräspilareita kantaviksi rakenteiksi.

DI Veikko Voho painottaa, että hänen työhönsä on kuulunut paljon erityyppisiä ongelmia ratkaistavaksi. Yhtenä tärkeimmistä suunnittelun osa-alueista hän pitää perustusten suunnittelua, koska siinä tuli ottaa huomioon vanhojen perustusten rakennustekninen toiminta. Kriittinen tekijä tässä on paalutustyönaikainen tärinärasitus vanhoille betonipaaluille. Siksi uudet perustusten paalutukset tehtiin teräspaaluilla. Siksi myös uudet paaluanturat rakennettiin mahdollisimman etäälle vanhoista paaluanturoista.

Rakentamisen osalta edessä oli alussa purkutyö. Se aloitettiin asbestipurkutöillä sisätiloissa. Uimahallin osalta kaikki sisäpinnat ja LVISA- ja vedenkäsittelytekniik-ka purettiin. Uimahallin sisäpuolelta purettiin lasten opetusallas ja samalla lou-hittiin lisätilaa uudelle suuremmalle opetusaltaalle.

Myös kantavia betonirakenteita, kuten osa kantavasta alapohjasta, purettiin sisältä kokonaan. Vanhoja ulkoseinärakenteita ja perustuksia purettiin laajennukseen liittyvien seinien osalta. Purkaminen ylti julkisivuihin. Niiltä purettiin muuraus ja eristeet sisäkuoreen asti. Vesikatolta purettiin uimahallin kohtaa lukuun ottamatta kaikki eristysrakenteet betoniyläpohjaan saakka. Purka-misen yhteydessä rakennettiin uudet tukirakenteet vanhojen rakenteiden tueksi. Purkutyön yhteydessä rakennettiin myös uutta, kuten perustukset teräspaalujen varaan.

Läpivientien ongelma vanhan korjaamisessa ja sen yhteyteen rakennettavan uu-den rakennusosan välillä on aina oma tarinansa. Pasi Ylikulppi nostaa tässä hankkeessa esiin uuden sisääntulon rakennusalueen.

– Erityisesti kellarissa vanhan ja uuden liittymässä aukkoja sekä läpivientejä oli pienellä alueella paljon.

Perustusten ja kellarin suunnittelusta ja rakentamisesta tekivät erityistä huolta vaativan prosessin alueen pohjavesiolosuhteet.

Veikko Voho tarkentaa, että kohde sijaitsee Helsingin kaupungin tärkeällä pohja-vesialueella. Tästä johtuen rakennesuunnittelijan oli ensiksi selvitettävä, miten pohjaveden suojelu voidaan toteuttaa. Suunnitelmaa tehtäessä oli otettava huomioon, että laajennusosan perustukset ja kellarikerros rakennetaan huomattavasti olemassa olevaa pohjaveden yläpintaa alemmaksi. Ongelma ratkaistiin siten, että pohjaveden suojaksi rakennettiin vesitiivis teräsponttiseinä patoseinäksi perustusten ulkopuolelle. Patoseinän ja perusmuurin väli täytettiin vettä läpäisevällä murskesoralla.

Kemikalointia puhdistusprosessissa käyttävä uimahalli on eräällä lailla myös riskitekijä pohjavesialueella ja siksi uimahallin vesikemikaalivahinkojen estämiseksi suunniteltiin ja rakennettiin suoja-altaat ja keräilykaivot rakennuksen sisä- ja ulkopuolelle. Laajennusosan salaojitusta suunniteltaessa piti huolehtia taas siitä, että rakennuksen alapuolella oleva pohjavesi ei nouse pohjakerroksen rakenteisiin. Tämän johdosta salaojaverkosto vedettiin sekä rakennuksen ulko- että sisäpuolelle.

Rakennesuunnittelu ja rakentaminen arkkitehdin työn viimeistelijänä

Arkkitehdit NRT Oy on tunnettu selkeiden ja detaljeiltaan vaativien arkkitehtuuri-suunnitelmien toteuttajana. Tässä hankkeessa näkyvin osa uimahallia on lasi-nen julkisivu ja sen valokatosuloke. Senkin takakana on arkkitehtuurin viimeistelevä rakennesuunnittelijan työ.

Sisätilojenkaan selkeä sisustusarkkitehtoninen ilmaisu ei ole itsestään selvyys. Veden fysikaaliskemialliset ominaisuudet sanelevat sen, miten tulee rakentaa ja mistä materiaaleista. Uimahalleissa veden tekninen olemus on hallittava lähes täydellisesti, jolloin sekä vesieristämisen suunnittelu että itse työ tulee suorittaa tarkoin.

– Sisäpuolen urakoinnissa oli itsestään selvää, että pintojen rakentamisessa pää-paino oli vesieristys- ja laatoitustöissä. Laatoituskiinnityksessä käytimme epoksi-tuotteita. mikä poikkeaa tavanomaisesta laatoitustavasta, Pasi Ylikulppi kertoo.

Suunnittelijan näkökannasta asiaa tarkasteltuna uima-altaiden ja lattioiden kriitti-simmät alueet ovat liikuntasaumojen ja altaiden lävistysten tekeminen vesitiiviik-si. Uuden altaan alueella liikuntasaumat sijoitettiinkin alueille, joissa veden aihe-uttama rasitus on mahdollisimman pieni.

Hallin sisäarkkitehtuuri on nyt selkeä ja ryhdikäs vesikuntoilun ja - urheilun miljöö, jonka taustana oleva reikätiiliseinä yhdistää sen arkkitehti Tuija Pösön ajatuksiin ja jonka uusi vaalea kaakelointi ja sinisenään heijastelevat altaat ja niiden vedenalainen rgb-led valaistus viimeistelevät kokonaisuuden.

Rakennus hengittää nyt oikein

Rami Gagneur Kontermo Oy:stä kertoo, että uimahallin suunnittelu kaikkien suunnittelukonsulttien osalla oli erittäin haastavaa pelkästään sen takia, että kohde sijaitsee maan alla ja sen yllä olevassa kerroksessa ovat koulun liikuntasali sekä pukuhuoneet, mitkä oli tarkoitus säilyttää ennallaan ja samalla käytössä.

– Vanha matala tila oli suunnittelijalle haaste sinänsä. Palkeissa olevat nykyiset reiät, joita ei voinut laajentaa, määrittivät pitkälti ilmastointikanavakoot. Silti allas-osaston tarvitsemat ilmamäärät ovat suuret ja tuloilma piti pyrkiä tuomaan altaan päälle. Ikkunapenkkipuhallusta ei meidän tarvinnut suunnitella, koska allastila on kauttaaltaan maan alla. Erittäin kriittisenä tekijänä ovat uimahallin vedessä käytettävät kemikaalit. Niiden pitkällä aikavälillä aiheuttama rasitus vaatii etenkin IV-kanavien materiaalien kestävyydeltä paljon, Rami Gagneur toteaa.

Hän myös painottaa LVI-suunnittelijaan kohdistuvaa vastuun luonnetta, joka johtuu siitä, että Suomessa ei ole uimahallien ilmanvaihdon suunnitteluohjetta. Tilanne on outo, koska RIL ei tarjoa standardia suunnittelua varten. Tästä johtuen IV- teknisten laiteiden ja kanavien materiaalien selvitystä tehtäessä jokainen uima-allasilmanvaihdon kanssa toimiva henkilö on eri mieltä materiaalien kestävyydestä.

– Ilmanvaihto mitoitettiin kosteuskuormien mukaan. Materiaalien osalla päädyimme siihen tulokseen, että allastilaa palvelevien kanavien materiaaliksi valittiin pääosin eloksoitua alumiinia eli kansankielellä sanottuna se on merialumiinia. Suuret kantikkaat runkokanavat ovat sinkittyä terästä, mutta kanavat pinnoitettiin epoksilla. Päätelaitteet, pellit ja muut kanavatuotteet ovat käsitelty polttomaalauksella, Rami Gagneur summaa.

– Kanavat toimitti hankkeeseen Oy Lindab Ab. Oma osuuteni projektissa oli kertoa tarjolla olevista vaihtoehdoista ja antaa tietoa tuotteista. Lindabilla on kolme eri vaihtoehtoa valittavaksi kanavistomateriaaliksi: sinkitty teräs, alumiini, ruostumaton teräs. Sinkitty teräskanavisto valmistetaan EN10142 normin mukaisesta materiaalista ja se sijoittuu korroosionkestoluokkaan C2. Alumiinikanavisto valmistetaan meriveden kestävästä EN-AW 5754 normin mukaisesta materiaalista ja se kuuluu korroosionkestoluokkaan C4, tuotepäällikkö Jari Merivirta Oy Lindab Ab:stä syventää.

Kysymykseen, missä eri suunnittelijat tekivät tiiviimmin yhteistyötä, vastaa Rami Gagneur: – Vaikein suunnittelun osa-alue oli uuden IV-konehuoneen sijoittaminen vanhaan, maan alla sijaitsevaan rakennukseen ja kanavareittien suunnittelu allastilaan sieltä. Tulokoneet oli sijoitettava päällekkäin ja vastaavasti myös poistokoneet päällekkäin. Tämä rajasi lämmöntalteenoton tekniseksi toteutustavaksi vain glykolipatterin käytön. Vanhoihin rakenteisiin tulleet uudet reiät piti suunnitella huolella. Arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan kanssa saimme kuitenkin suunniteltua ahtaudesta, matalasta kerroskorkeudesta ja vanhojen ja uusien rakenteiden struktuurista huolimatta riittävät tilat IV-tekniikalle.
Se, että IV-konehuone on osittain maan alla, johti siihen, että raitisilmaotto- ja jä-teilmareitit ovat luonteeltaan perinteisistä ratkaisuista poikkeavat.

– Allastilan ilmavirtoja ohjataan kosteuskuormien mukaan. Päiväkäytössä kosteutta höyrystyy paljon enemmän kuin seisonta-aikana. Koneessa on integroituna jäähdytyskuivain, jolla olosuhteet allastilassa lämpötilan ja kosteuden suhteen pidetään vakiona. Näin ilma tuntuu uimarille hyvältä eikä rakenteisiin kohdistu kosteuden tiivistymistä. Allastilan kone voi käyttää 70 % kiertoilmaa riippuen kuivaustarpeesta ja ulkoilman ominaisuuksista. Seisonta-aikana kiertoilman käyttö on vielä suurempi. Jäähdytyskuivaimen lauhde lauhdutetaan takaisin tuloilmaan, joten lämmöntalteenoton ja lauhdutuspatterin jälkeen erillistä jälkilämmitystä tarvitaan harvoin.

Ilmavirrat on säädetty niin, että allastila on aina alipaineinen suhteessa muihin tiloihin. Silloin kloori ja kosteus eivät pääse siirtymään muualle rakennuksessa. Painesuhteita mitataan allastilan ja muiden tilojen välillä ja mittaustulokset tulostuvat automaatiojärjestelmään.

– Myös tekniikkatiloihin on kiinnitetty huomiota ilmavaihdon suhteen. Kemikaaliti-loista ovat omat poistoilmapuhaltimet vesikatolla, Rami Gagneur tiivistää.

Ilmankierron tekniikka on vain osa LVI-tekniikan kokonaisuutta. Lantilla on kolme puolta: Ilmastointi, lämmitys, pesuvesi.

Tilojen lämmityksestä Gagneur kertoo, että puku- ja pesuhuoneiden lämmönjako tapahtuu lattialämmityksen avulla. Allastilaa lämmitetään sekä lattialämmityksellä, että ilmalämmityksellä. Kuntosalissa ovat kattosäteilijät ja teknisissä tiloissa on perinteinen patterilämmitys.

Jakomäen uimahalli on kahden käyttäjäryhmän jakama. Päivisin se on koululais-ten käytössä ja muulle yleisölle avoin aamuisin ja iltaisin. Suihkujen lämpimän käyttöveden mitoituksessa tämä otettiin huomioon siten, että kaikkien suihkujen ollessa uimaopetuksen päätyttyä samanaikaisesti käytössä, niin 1000 litran lämpimän käyttöveden säiliö tasoittaa huiput ja auttaa lämpimän käyttöveden säädössä.

Se ihana vesi

Uima-allas ei ole veden kierron suhteen suljettu järjestelmä, jossa kiertäisi samanlaatuinen vesi koko ajan.

Ihminen tuo mukanaan allasveteen erilaisia epäpuhtauksia, joista tulee päästä eroon jatkuvan veden puhdistuksen avulla. Veden laadun tulee täyttää sekä käyttäjän toiveet että terveysvalvonnan vaatimukset. Ehdoton puhtaus, kirkkaus, hygieninen moitteettomuus ja veden lämpötila sekä vedestä johtuva ilman laatu allastiloissa ovat kriittiset tekijät.

Jakomäen uimahallin veden suodatus edustaa uusinta alan tekniikkaa.

Aluepäällikkö ja vesisuunnittelusta vastannut Timo Hallikainen Hevac-konsultit Oy:stä kertoo, että vesi kiertää siten, että pudistettu vesi syötetään altaisiin seinä- ja pohjasuuttimien kautta ja likainen vesi poistetaan altaista pintapoistona puhdistusjärjestelmiin.

Opetusaltaiden vesi puhdistetaan perinteisissä monikerrossuodattimissa saostusta apuna käyttäen. Kuntoaltaan vesi puhdistetaan kalvosuodattimissa ja järjestelmä on ensimmäinen julkiseen uimahalliin suunniteltu ja toimitettu ultrasuodatusjärjestelmä Suomessa.

– Järjestelmän valinta perustuu sille, että alueen pohjaveden tason alapuolelle ei saanut rakentaa massasuodattimille tarvittavia korkeita laitetiloja. Koska kyseessä on Suomessa tuntematon suodatusjärjestelmä, on sen toiminta varmistettu rakentamalla suodatus kahdeksi itsenäiseksi järjestelmäksi, jolloin toisen ollessa huollossa toinen on käytössä, Timo Hallikainen kertoo.

Desinfiointikemikaalit ovat natriumhypokloriitti liuos, saostus-kemikaalit ovat alu-miinisulfaatti ja polymeeri. Järjestelmässä pH-säätökemikaalina käytetään rikki-happoliuosta.

Järjestelmään kuuluu myös UV- käsittely. Kuntoaltaan vedenpuhdistusjärjestel-mään on lisätty keskipainelampullinen UV-järjestelmä pilkkomaan sidottua klooria, summaa Timo Hallikainen.

Paikka kaupungissa

Jakomäki on osa Suurmetsän kerroksellista kaupunkirakennetta. Omakotiasutuk-sen rakennuskanta on osin sotia edeltävältä ajalta. Suurmetsä on yleisilmeeltään puistomainen.

Leimaavaa alueelle on Jakomäen 1970-luvun rakennuskanta, joka on viime vuosikymmenenä käynyt lävitse mullistavan muodonmuutoksen. Viimeisimpiä vanhan kannan arkkitehtuurikohteista on ollut juuri yläasteen rakennus. Nyt se yhdistyy alueen kerrostalojen vaaleaan tiiliarkkitehtuuriin uuden luonnonvalkoisen klinkkerilankkuverhoilun kautta. Lasinen valaistu uimahallin julkisivu yhdessä sen kirjaingrafiikan kanssa tekee siitä eksklusiivisen oloisen niin päivän kuin yönkin maisemassa.

Hallin uudet sisätilat nostavat sen 2000-luvun uimahallien vaatimustason rinnal-le.