Jakomäki uusiutuu

Alueen yleisilme on muuttumassa radikaalisti ja samalla jalostuu myös sen arkkitehtuurin sisimmäinen idea.

Vapaasti maastoon ja luonnontilaan sijoitettujen, pisimmillään 10-portaisten lamellitalojen keskinäinen sijainti mäkisessä ja kallioisessa maisemassa korostuu: Luonnontila ja pihat niveltyvät uusien julkisivujen hienostuneessa muotopaineessa kauniisti toisiinsa. Välittävät tilat, kuten esipihat, leikkipaikat sekä pienparkkipaikat luovat ulkotiloihin vaiheittaisuutta, joka itse asiassa on suomalaisen arkkitehtuurin kaunein tunnusomaisuus.

Tylypahka saa väistyä

Vertailu menneen ajan ja nykyisen Jakomäen välillä kertoo omaa karua tarinaansa: Vanhat julkisivut muodostivat yhtenäisiä suorakaiteen muotoisia massoja ikkuna-aukkoineen. Ainoana poikkeamana massiiviseen kollektiiviseen muotoon olivat rungoista ulospäin työntyvät nauhaparvekevyöhykkeet. Pienissä asunnoissa ei alun perin ole parvekkeitakaan, koska asuntohallituksen tuolloisten suunnitteluohjeiden mukaan niitä sai tehdä vain kolmen huoneen ja keittiön huoneistoihin ja sitä suurempiin asuntoihin.

Alueen haptiikka on ollut kerrassaan tyly, koska ainoana kosketuspintana on ollut betonielementtien raakavalu tai pesubetonipinta. Jakomäki oli itse asiassa 1960-luvun puolivälissä kehitetyn ja maalatun betoninpinnan korvanneen menetelmän laajamittainen ensiesiintyminen – pesubetonin pilottikohde. Onkin hieman ironista, että karhean kivipinnan takana on kaikki se, mitä Jakomäen rakentamisen aikana maassamme harvemmin oli tarjolla.

Reino ja Marja-Liisa Åberg muistelevat Jakomäki-kiinteistöjen juhlajulkaisussa sitä, miten ihanaa oli päästä asuntoon, jossa oli saman katon alla lämmin vesi, pesumahdollisuudet ja vielä sisävessakin!

Nyt Åbergien Jakomäki on kokenut muodonmuutoksen, jonka jäljiltä alue on paikoin komeampaa katseltavaa kuin kovanrahankohteet konsanaan. Töksähtelevät muodot ovat enää valokuvien muisto. Kauniisti massoitellut tiiliset julkisivuvyöhykkeet sisäänkäyntien lasiviiltoineen rytmittävät rakennusmassoja ja liittävät ne lähiympäristöön sujuvasti.

– Lasitetut ja runsaan oloiset parvekkeet toimivat olohuoneen jatkeina jo keväisin ja parvekesesonkia on helppo jatkaa syyspimeille saakka. Parvekkeen taustaseinä on puuta ja tämä tekee tietenkin parvekkeesta miellyttävämmän oloisen tilan akustisesti ja haptiikankin kannalta tarkasteltuna, arkkitehti Sebastian Lönnqvist Arkkitehtitoimisto Erat Oy:stä kertaa suunnittelun tuloksista ja jatkaa:

– Koska viimeisimmissä kohteissa on tehty myös putkiremontit, niin olemme suunnitelleet sisäpuolisiakin muutoksia. Keittiöt ovat uutuuttaan hohtavat ja hienona yksityiskohtana ovat valoviillot eteistilan ja keittiön välillä. Yksinker-taisen toimenpiteen vuoksi eteisestä avautuu näkymä keittiöön ja ulos sen ikkunan kautta. Samalla eteiseen saadaan luonnon valoa.

Keittiöt ovat todella valoisat ja niissä on pikku hienouksiakin. Sebastian Lönnqvist vetää keittiötason alta rullattavan työtasolaatikoston, joka on käy-tännöllinen yksityiskohta keittiöelämää ajatellen – se tuo lisää työtasotilaa ruuanlaittoa varten.

Arkkitehti Lönnqvist nostaa puheessaan esiin tiilen merkityksen julkisivumateriaalina:

– Se on kestävä ja plastinen rakennusmateriaali, joka sallii rakentajalle muuntomahdollisuuksia. Näin ollen se on massoittelua ajatellen erittäin arvokas arkkitehdin työväline puhumattakaan sen säänkestosta ja tavasta patinoitua ajan saatossa.

Kolme, joiden harteilla kaikki lepää

Jakomäkihankkeen kolme tulisielua ovat Bruno Erat, Hannu Laakso ja Lauri Mehto. Jälkimmäinen on jo siirtynyt eläkkeelle, mutta insinööritoimisto jatkaa työtään toimitusjohtaja Simo-Pekka Valtosen ohjauksessa ja Lauri Mehdon hengessä.