Ikinuori Porthania pesi kasvonsa

Porthania suunniteltiin ja rakennettiin 1950-luvulla monipuolisesti koko yliopiston käyttöön. Arkkitehtikilpailun voittaneessa Aarne Ervin suunnitelmassa tavoiteltiin ajan hengen mukaisesti valon ja väljyyden tuomista kivikaupungin keskustaan. Korkeat rakennusmassat oli vedetty korttelin sisäosiin, eroon katulinjasta.

– Uskottiin, että naapurikorttelit puretaan myös, ja uudet rakennukset sijoittuvat puutarhakaupunkimaisen väljästi, kuvailee ajan henkeä arkkitehti Matti Nurmela Arkkitehdit NRT:stä. Porthanian edustama kaupunkirakenteellinen ajattelu jäi kuitenkin yksinäiseksi saarekkeeksi.

Porthanian pääsisäänkäynnin Ervi sijoitti avaran sisääntuloaukion yhteyteen. Aukiolla on myös symbolista merkitystä; perinteeksi on muodostunut pitää siellä yliopiston jokasyksyiset avajaiset.
Yliopisto on sittemmin levittäytynyt ympäröiviin rakennuksiin, ja niiden välisten kulkuyhteyksien järjestäminen on ollut yksi tämän päivän tavoitteista.
– Korttelin läpi on avattu sisäkatu, joka sijoittuu Porthanian kolmannen kerroksen tasolle, kertoo pääsuunnittelija Tuomo Remes Arkkitehtitoimisto NRT:stä.
Porthanian tekniset ratkaisut olivat aikanaan uusia. Rakennus oli ensimmäinen suuri kohde Suomessa, jossa käytettiin laajasti tehdasvalmisteisia elementtejä. Rakentamisaikataulu oli kuitenkin nykytahtiin verrattuna toisesta maailmasta: louhinta alkoi vuonna 1950, mutta rakennustyöt saatiin kaikilta osin päätökseen vasta vuonna 1957.
Peruskorjauksen liikkeellepanevana tekijänä oli talotekniikka, joka oli kaikilta osiltaan elinkaarensa päässä.

– Peruskorjaukselle tarjoutui luonteva ajankohta tilanteessa, jossa valtaosa talon käyttäjistä muutti Kumpulan kampukselle tai Metsätaloon, kertoo yliarkkitehti Eija Vuori Helsingin yliopiston tekniseltä osastolta.

Oman aikansa monitoimitalo

Vaikka oikeustiede lähes täyttää nykyään koko talon, mahtui Porthanian tiloihin aikanaan valtaosa yliopistosta. Porthaniassa olikin paljon koko yliopiston tarpeisiin suunniteltuja tiloja, kuten liikuntasali.
– Erikoisuutena on kattokerroksen piirustussali. Taidehistorian opintoihin kuuluu mallipiirustus, mutta sali on avoin muillekin. Aikanaan yliopistolla katsottiin olevan tehtävänä antaa hyvin laaja yleissivistys, opetettiinhan täällä miekkailuakin, toteaa Vuori.

Alkuperäinen käyttö on säilynyt myös erillisellä opettajien ravintolalla ja lehtisalilla, jota nykyään voi myös varata erilaisiin tilaisuuksiin. Opiskelijoiden tupakointiaula muutettiin kuitenkin tarpeettomana uuteen käyttöön jo 1980-luvulla: nyt se toimii kirjakauppana.
Sisääntuloaukio on kunnostettu ja istutukset uusittu alkuperäisiä kasvilajeja käyttäen. Jalkakäytävällekin yltävä kiveys oli aiemmin vaihdettu, nyt se uusittiin palauttaen samalla laattajako lähemmäs alkuperäistä.

– Olennaista oli, että vaalea värisävy onnistuttiin säilyttämään, toteaa Matti Nurmela.
Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa ovat Porthanian julkiset tilat: luentosalit auloineen, ruokala ja sitä palveleva keittiö. Luentosalit ovat täyttäneet hyvin tehtävänsä, eikä suuriin muutoksiin ollut tarvetta. Penkit on kunnostettu, ilmanvaihto uusittu ja varustelu muutenkin saatettu nykypäivän tasolle. Suuren luentosalin projektorihuoneen paikalle on rakennettu tarkkaamo ja tulkkauskopit.
Ennen väitettiin, että Porthaniasta saa maisterin paperit, kunhan onnistuu selvittämään tiensä pyöröovien läpi. Pyöröovet ovat kunnostettuina paikallaan edelleenkin. Niiden edessä olleista ulko-ovista käytetyimmät jouduttiin kuitenkin uusimaan, sen verran kova kulutus on puolessa vuosisadassa ollut.

Kerroksista löytyi runsaasti Ervin taloa varten suunnittelemia pikkutuoleja. Alkuperäisistä 1190 tuolista löydettiin 890. Nämä riittivät muun muassa ravintolaan, johon oli välillä hankittu Artekin kalusteet. Ravintolan pöydät ovat puolestaan uusia, mutta Ervin tyyliin muotoiltuja.
Keittiö uusittiin kokonaisuudessaan. Sen huolto, kuten koko rakennuksen, tapahtuu kellarikerroksen kautta. Sieltä johtaa huoltotunneli yliopiston päärakennuksen huoltotaskuun.

– Keittiö oli aikanaan hyvin moderni. Linjastolla oli painonapit, joista valittiin ateria. Keittiössä napin painallus pudotti säiliöstä muovipallon, jonka väri kertoi annostelijalle, mitä on tilattu. Muovi oli siihen aikaan hyvin suosittua ja sitä pidettiin materiaalina, joka ratkaisee kaikki tulevaisuuden ongelmat, Eija Vuori kertoo.