Iiris-keskus

Näkövammaispalveluja vuosikausia vaivanneet tilojen ahtaus, epätarkoituksenmukaisuus ja riittämättömyys ovat tällä erää ohi, kun Itäkeskukseen valmistui monien mutkien kautta Iiris-keskus. Nyt saman katon alle on koottu kaikki hajallaan olleet näkövammaisten keskeiset palvelut. Rakennuksessa on myös auditorio, kirjapaino, äänittämö ja liikuntasali sekä yritystoimintaa mm. Annansilmät-Aitta, Aviris-apuvälinemyymälä ja Ravintola Iiris, jota hoitaa Sodexho.

‑ Palvelukeskuksen suunnittelu on ollut erittäin haasteellista, koska taloon sijoittuu hyvin erilaisia ja monimuotoisia tiloja. Iiriksessä toimivat Näkövammaisten Keskusliitto ja sen neljä jäsenyhdistystä sekä valtion ylläpitämä Celia ‑ Näkövammaisten kirjasto. Lisäksi toimistohuoneita on muutamalla pienyhdistyksellä. Tilat ovat päivisin työ-, koulutus- ja kuntoutuskäytössä, iltaisin ja viikonloppuisin ne ovat näkövammaisten järjestö-, liikunta- ja harrastustoiminnan sekä opintopiirien käytössä, kertoo 28 vuotta Näkövammaisten Keskusliiton toimitusjohtajana ollut Pentti Lappalainen, joka mittavan rakennusprojektinsa jälkeen siirtyi eläkkeelle.

Iiris-keskus on viime vuosina Helsingissä toteutetuista rakennushankkeista suurimpia: kokonaispinta-ala on 23 474 m² ja rakennuskustannukset 35 miljoonaa euroa. Kuluista 70 prosenttia katettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella, loput entisten toimitilojen myynnillä, keräyksillä ja varainhankintakampanjalla.

Peruskivi muurattiin syyskuussa 2002 ja harjannostajaisia vietettiin maaliskuussa 2003. Viralliset vihkiäiset ovat 14. toukokuuta 2004, jolloin juhlapuheen pitää eduskunnan puhemies Paavo Lipponen.

Paljon mutkia matkassa

Alun perin Näkövammaisten Keskusliitto yritti ostaa vanhaa valtion omistamaa kiinteistöä Elimäenkadulta ja rakentaa lisätilaa tyhjälle tontille, mutta hanke kaatui rahoitusongelmiin. Sen jälkeen päädyttiin Helsingin kaupungin tarjoamaan vuokratonttiin Itäkeskuksessa. Suorakaiteen muotoinen tontti osoittautui ahtaaksi, sillä se rajoittui yhdeltä sivulta Itäväylän ramppiin, toiselta Marjaniementiehen ja kolmannelta kevyen liikenteen väylään. Vain yksi pääty jäi vapaaksi, joskin siinä oli parkkialue.

‑ Sijainti oli kohtalaisen hyvä ja näkövammaisille sopiva, kun eri puolilla oli sekä kaupunkimaista että rauhallista ympäristöä. Rakentamisen kannalta pitkä ja kapea tontti oli kuitenkin hankala. Kun täällä liikkuu liikuntaesteisiä, niin aikaisessa vaiheessa ratkaisimme, että pääsisäänkäynti tulee Marjaniementielle. Se edellytti puupaaluille tehdyn ajorampin peruskorjausta, mikä myöhästytti talonrakennushanketta vuoden verran, sosiaalineuvos Pentti Lappalainen toteaa.

Helsingin kaupungin kaavoittaja ja RAY edellyttivät rakennuttajalta arkkitehtikilpailun järjestämistä. Jälkikäteen arvioiden se ei osoittautunut kovin hyväksi ratkaisuksi, kun kyseessä oli normaalista poikkeava hanke. Kilpailutyöt määräytyivät arkkitehtonisin perustein, eikä siitä lähtökohdasta, että vammaisille tehtäisiin toimiva talo. Voittajaksi valittiin Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen Iiris-ehdotus. Muutettavien asioiden lista oli kuitenkin harvinaisen pitkä, lopullinen ratkaisu poikkeaakin melkoisesti kilpailuehdotuksesta.

Käyttäjät osallistuivat tilojensa suunnitteluun

Rakennuttajakonsultille kyseessä oli erittäin haastava kohde, kun hankesuunnitteluvaiheessa piti 350 käyttäjän tarpeet listata ja saada tämä toiveiden tynnyri mahtumaan RAY:n kustannusraameihin. Lisäksi jokaisesta tilasta tehtiin huonekortti, joka sisälsi sekä rakennus- että talotekniset vaatimukset. Kaiken kaikkiaan kortteja kertyi yli 500 kappaletta, ja ne tarkistettiin yhdessä käyttäjien kanssa.

‑ Käytännössä tilakorttiruljanssi onnistui siten, että rakennuttajakonsultti laati perusohjeen, joka kiersi varmaan neljä kertaa kaikilla käyttäjillä monen kuukauden ajan. He saivat tehdä siihen täydennyksiä ja toiveitaan. Rakennuttajan kanssa teimme sitten lopullisen valinnan. Tältä pohjalta määräytyivät suunnittelun perusteet, toteaa Rautkylä Konsultointi Oy:n toimitusjohtaja Olli Rautkylä.

Rakentaminen aloitettiin maanrakennusurakalla, mutta yritys meni nurin ja työt pitkittyivät toista kuukautta. Lopputyöt jäivät keväällä 2002 pääurakoitsija NCC Rakennus Oy:lle, jonka rakennusurakka sisälsi käytännössä koko talonrakentamisen osuuden. Talotekniikkaurakat olivat alistettuja sivu-urakoita, ja hankkeessa oli normaali määrä aliurakoita. Lisäksi rakennuttaja toteutti alistettuina urakoina mm. keittiökojeet ja -laitteet, uima-allaslaitteet, hissit, keskuspölynimurijärjestelmän, turvajärjestelmät sekä kiinto- ja irtokalusteet.

‑ Työ vaati logistiikan, materiaalin hallinnan ja nostojen hyvää ennakkosuunnittelua sekä rakentamisjärjestystä. Etenimme lohkoittain tehden mahdollisimman paljon valmiiksi. Käytimme kahta torninosturia kolmessa lohkossa siten, että yksi vaihtoi paikkaa rakentamisen edistyessä, kertoo työpäällikkö Timo Suominen NCC:ltä.