Hyvän Paimenen kirkko

Pakilan kirkko rakennettiin arkkitehti Yrjö A. Vaskisen piirustuksien mukaan vuonna 1950. Kirkkoa laajennettiin rakentamalla sakasti, kanslia ja kerhotiloja arkkitehti Sakari Siitosen suunnitelmien mukaan vuonna 1973. Pakilan kaupunginosan asukasmäärän kasvaessa kirkko kävi ahtaaksi.

Seurakuntayhtymä järjesti uuden kirkon suunnittelusta kutsukilpailun 1980-luvun lopulla. Uusi kirkkotontti sijaitsi aivan vanhan kirkon vieressä. Kilpailun voitti ehdotus, jonka suunnittelivat arkkitehdit Olli-Pekka Jokela ja Pentti Kareoja. Hanketta ei kuitenkaan lähdetty taloudellisen tilanteen vuoksi toteuttamaan. Lamavuosien mentyä seurakunnassa alettiin keskustella uudelleen kirkon rakennushankkeesta. Uudisrakennusehdotuksen rinnalla alettiin tutkia laajennushanketta siten, että vanha kirkko voisi toimia uuden kokonaisuuden osana. Kilpailun voittajat jatkoivat ehdotuksensa suunnittelua. Rinnan tämän suunnittelun kanssa seurakuntayhtymästä tilattiin akateemikko Juha Leiviskältä vanha kirkon laajennussuunnitelma. Molemmat suunnitelmat tutkittiin tarkasti ja toteutettavaksi valittiin Juha Leiviskän laajennusehdotus. Vanha kirkko liitettiin uudisrakennukseen.

Arkkitehtuuri

Akateemikko Juha Leiviskä on suunnitellut useita kirkkoja ja seurakuntakeskuksia. Tunnetuimpia hänen suunnittelemiaan kirkkoja Suomessa lienevät Myyrmäen kirkko Vantaalla ja Männistön kirkko Kuopiossa. Molemmat kirkot on suunniteltu yhteistyössä arkkitehti Pekka Kivisalon kanssa.

Myös Pakilan kirkon suunnittelu on tehty näiden kahden taitavan arkkitehdin yhteistyönä. Kivisalo hoiti pitkälti työmaan eli toteutusvaiheen. Juha Leiviskä piti Pakilan kirkon laajennusta vaativana hankkeena, sillä tontti on ahdas ja sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn Kehä I:n vieressä korkean meluaidan takana. Kirkon alkuperäinen tontti rajoittui rauhalliseen kylänraittiin eli Palosuontiehen. Kehä I:n rakentaminen katkaisi Pakilan kaupunginosan ja eristi kirkon.

Arkkitehti Leiviskän pelkona oli, että viehättävä, pieni kirkko saattaisi jäädä laajennusosan varjoon. Leiviskä halusi, että vanha rakennus, vaikka se on volyymiltaan pienempi, hallitsee ja toimii kokonaisuuden henkisenä johtajana.

Ratkaisu on perinteinen jo keskiajalta eli kirkkoja laajennettiin siten, että alkuperäisen kirkkotilan jatkeeksi rakennettiin sitä korkeampi ja leveämpi, uusi kuoriosa.

Arkkitehti ratkaisi asian niin, että vanha alttariseinä, 1970-luvun elementtirakenteinen laajennus sekä kellotapuli, joka oikeasti oli savupiippu, purettiin. Uusi laajennusosa yhdistettiin vanhaan siten, että kirkkosalit voidaan yhdistää tai käyttää myös erillisinä. Tärkeintä oli, että vanha, suhteiltaan kaunis sali säilyi sellaisenaan. Tilaratkaisu on sanellut rakennuksen ulkoisen hahmon.

Saleja erottamaan rakennettiin sähköllä toimiva korkea, massiivinen siirtoseinä. Salien yhtymäkohdassa oli aikaisemmin alttari ja kuvanveistäjä Yrjö Rosolan tekemä alttaritaulu Hyvän Paimenen korkokuva. Sen siirtäminen ei olisi onnistunut, joten siitä otettiin muotti ja korkokuva valettiin lähelle alkuperäistä paikkaa salien liitoskohtaan.

Uuteen kirkkosaliin mahtuu parvi mukaan lukien 350 ja seurakuntasalina toimivaan, vanhaan kirkkosaliin 200 istuinpaikkaa.

Sisäpihalla, pitkän pylväskäytävän päässä on kirkon pääsisäänkäynti. Arkkitehti toivoi kellotapulista 26 metriä korkeaa, jotta se näkyisi mahdollisimman laajalti. Se toteutettiin 19-metrisenä. Kellotapulin viereltä laskeudutaan alapihalle, josta on sisäänkäynnit vanhan osan monenlaisiin tiloihin kuten kirkkoherran virastoon, kerhotiloihin, Vox Sonora -kuoron harjoitusauditorioon, lasten kappeliin jne. Kaikki vanhat tilat on peruskorjattu.