Hotelli- ja elokuvakeskus

Tonttia oli suunniteltu 1990-luvulla Autotoriksi, johon tulisi pysäköintitalo ja asuinrakentamista. Ouluun suunnitellun kalliopysäköintilaitoksen myötä parkkitalon tarve poistui, ja kun muitakin käyttötarkoituksia voitiin harkita, syntyi kohteeseen uusi konsepti: Scandic Hotels Oy ja Finnkino Oy jakaisivat tontin ja kaupunkiin saataisiin uusi hotelli, sekä monen näyttämön multipleksi-elokuvateatteri.

‑ Oulun seutu on kotimaan markkina-alueista neljänneksi suurin ja hotellien käyttöaste on ollut 60 prosenttia, merkittävästi yli Suomen keskiarvon, kertoo toimitusjohtaja Aarne Hallamaa.

‑ Meillä on runsaasti asiakaskuntaa, jolla on toimintaa Oulussa, ja toisaalta kaupunki alkoi olla viimeisiä valkoisia läiskiä kartalla.

Myös Finnkino oli tosissaan etsinyt Oulusta paikkaa nykyaikaiselle elokuvakeskukselle.

‑ Panostimme vuosia elokuvakeskuksiin Baltian maissa, nyt oli aika siirtää investoinnit kotimaahan. Oulu oli lähtölaukaus uusille monisalisuuryksiköille, nyt rakenteilla ovat Lahti ja Vantaa, suunnitteilla Espoo, kertoo Finnkino Oy:n toimitusjohtaja Timo Mänty.

Kiinteistöjen omistajaksi ja rakennuttajaksi tulivat Eläke-Tapiola ja Vahinko-Tapiola.

‑ Yhteistyö Skandicin kanssa oli Tapiola-ryhmälle tuttua jo Helsingin Simonkentän hotellin tiimoilta. Oulu taas on kiinnostava alue, ja kohde oli riittävän suuri, hyvä pitkän tähtäimen sijoituskohde, kertoo rakennuttajan projektipäällikkö Jussi Roine.

Roineen mukaan jo Autotorin suunnittelun aikana mukana ollut Palmberg-Rakennus Oy oli luonnollinen ensimmäinen neuvottelukumppani urakoitsijaa mietittäessä, ja lopulta päädyttiinkin tavoitehintaiseen projektinjohtourakkaan Palmbergin kanssa.

‑ Tällä urakkamuodolla saatiin urakoinnin lisäksi mukaan heidän osaamisensa suunnittelun ja kustannusten ohjauksesta, Roine toteaa.

Hanketta varten perustettiin ohjausryhmä, johon kuuluivat rakennuttajan ja urakoitsijan edustajien lisäksi myös tulevat käyttäjät.

‑ Kun Tapiola toi mukaan rakennuttamisen ja kiinteistönpidon näkemyksensä, ja käyttäjillä oli valmiina selkeät omien brändiensä mukaiset toiveet toiminnan kannalta, oli ohjausryhmän työskentely hyvällä pohjalla, sanoo Roine.

Vaativa ympäristö

Kaupunkikuvallisesti paikka on hankala murroskohta: tontin pohjoissivu rajautuu ydinkeskustaan, eteläsivu puolestaan Heinäpään esikaupunkimaisempaan rakennuskantaan. Lisäksi samassa korttelissa sijaitsee kaksi suojeltua rakennusta 1800-luvulta. Molemmat ovat harvoja jäljellejääneitä esimerkkejä empiretyylisistä yksikerroksisista puurakennuksista, joita Oulusta löytyi laajalti, kunnes purkuvimma iski 1970-luvulla. Korttelia sivuavat keskustan vilkkaat liikenteen syöttöväylät aiheuttivat omat ongelmansa suunnittelulle.

Rakennuttaja valmisteli tontin arkkitehtisuunnittelusta kutsukilpailun, jonka voittajatyön laatijoiksi selvisivät paikalliset voimat ‑ Juha Paldaniuksen ja Jorma Tepon arkkitehtitoimistot yhteistyössä. Myös varsinainen suunnittelu hoidettiin toimistojen välillä yhteisesti.