Artikkelit

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu

Massojen, värien ja tilojen kollaasi

Normaalikoulu asettuu keskelle Viikin sopusuhtaista, uusinta puutarhakaupunginosaa. Koulu on rakennustaiteellisesti mielenkiintoinen ja tilat avarat, monimuotoiset ja miellyttävät.

‑ Hankeen perustamisen taustalla on valtion ja kaupungin välinen kiinteistönvaihtosopimus. Kaupunki saa Haagasta valtiolta kaksi koulua ja kaupunki rakennuttaa Viikkiin valtiolle normaalikoulun, jonka käyttäjäksi tulee Helsingin yliopisto, kertoo hankkeen projektinjohtaja Seppo Pursiainen HKR-Rakennuttajasta.

 

Hankkeen arkkitehtuurista järjestettiin aikanaan kutsukilpailu, jonka voitti ARK-house arkkitehdit Oy. Suunnittelun lähdettyä käyntiin muut suunnittelutoimistot valittiin kilpailuttamalla ne keskenään. Ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin vuoden 2000 maaliskuussa.

 

HKR-Rakennuttajalla oli kohteessa erilliset LVI-, sähkö- ja automaatiorakennuttajat, koska TATE muodostaa yhä merkittävämmän osan rakennuskustannuksista ja kustannusrakenteen seuranta ja ohjaaminen ovat tärkeä osa toimintaa. Talotekniikan osuus hankkeen urakka-arvosta on ollut noin 25 %.

 

Arkkitehtuuri

Rakennus on kolmikerroksinen. Molemmissa päissä tonttia on teräksinen grid-struktuuri, jolla koulu rajataan löyhästi päistään ympärillä olevaan kaupunkirakenteeseen ja maisemaan. Koulun molemmissa päissä avautuvat sisääntulopihat, joita yhdistää toisiinsa sisäkatu. Toinen sisääntulopihoista on varattu ala-asteelle ja toinen ylä-asteelle ja lukiolle.

Koulun taakse suunniteltiin kaavoittajan toivomuksesta viherkäytävä koulun ja asuinrakennusten väliin.

Suunnitteluryhmään kuuluivat pääsuunnittelija, arkkitehti Markku Erholtzin lisäksi arkkitehdit Hannu Huttunen, Jussi Karjalainen, Minna Soukka ja Pasi Kinnunen.

 

Konsepti

‑ Koulu on perinteisen kampamallin muotoinen. Koulun pituussuunnassa on keskuskäytävä kolmessa kerroksessa. Käytävän molemmissa päissä ovat sisäänkäyntiaulat. Ruokala ja kirjasto yhtyvät välittömästi keskuskäytävään ja ovat kolmen kerroksen korkuisia tiloja. Luonnehtisin käytävää keskuskaduksi ja mainittuja yhteisiä tiloja toriaukioiksi, kertoo Markku Erholtz.

 

Myös molempiin auditorioihin ja liikuntatiloihin pääsee keskuskadulta. Aineiden opiskelu tapahtuu soluissa, jotka sijoittuvat keskuskadusta diametraalisesti lähtevien sivukatujen varrelle muodostaen neljä siipeä. Niiden väliin jää kolme pientä puutarhapihaa. Pihojen vihersuunnittelusta vastasi maisema-arkkitehti Satu Niemelä.

‑ Pienten lasten leikkipiha sekä ala- ja yläasteen pihat ovat luonteeltaan varsin erilaiset. Suunnittelimme kouluun myös ulkoluokan ja kivipuutarhan, Markku Erholtz kertoo.

 

Puhuva arkkitehtuuri

Ensi näkemältä rakennus näyttää värien ja pintojen kollaasimaiselta sommitelmalta; arkkitehdin ilottelulta muodoin ja materiaalein. Julkisivut viestivät siitä, mitä koulu sisältää, miten kaupunkikuvaan halutaan rajautua ja mitä korostetaan kuuluvaksi koulun toiminnalliseen ytimeen.

 

Massat ja pinnat korostavat rakennuksen liittymistä kaupunkirakenteeseen eri tavoin luoden ulkotilojen ilmeeseen selkeän, toimintoja kuvaavan kerroksellisuuden. Esimerkiksi siipirakennusten päätymuurien ja palopoistumisportaiden massat, jotka liittyvät välittömästi katuun tai ympärillä olevaan puutarhakaupunkiin, ovat pinnoiltaan suljettuja ja veistoksellisia sommitelmia.