Helsingin yliopiston eläinsairaala

Eläinsairaala on osa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellistä tiedekuntaa. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu oli itsenäinen vuoteen 1995 saakka. Tiedekuntaa suunniteltiin sijoitettavaksi Kuopioon, valottaa hankkeen taustoja apulaisosastopäällikkö Anna-Maija Lukkari Helsingin yliopiston tekniseltä osastolta. – Kun vuosituhannen vaihteessa valtioneuvosto päätti, että tiedekunta pysyy Helsingissä, ryhdyttiin selvittelemään, korjataanko vanhat tilat vai rakennetaanko uudet.

Kun vanhat tilat Hämeentiellä olivat huonokuntoiset, päädyttiin melko pian sommittelemaan eläinlääketiedettä osaksi Viikin kampusta, maa- ja metsätieteiden sekä farmasian seuraksi. – Vanhat tilat oli rakennettu vankityövoimalla 1950- ja 1960 -luvuilla, eivätkä ne koskaan olleet kovin tarkoituksenmukaisia. Korjaustöitä oli lykätty, koska sijaintipaikasta ei ollut päätöstä.

– Viikin kampus tarjoaa luentosaleja, yhteisen kirjaston ja opiskelijapalveluita. Tilat ovat kaiken kaikkiaan uudet ja ajanmukaiset, esimerkiksi diagnostisen kuvantamisen tilat ovat hyvät. Ympäristössä on myös eläimille laidun- ja jaloittelutiloja.

Kun muutosta Viikkiin oli päätetty, oli ratkaistava tilojen sijoitus alueella.

– Tilat haluttiin aluksi saada yhteen. Palapeli ratkesi lopulta niin, että peruseläinlääketieteen laitos, elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos sekä tiedekunnan kanslia sijoittuivat soveltavan kemian, mikrobiologian ja elintarviketeknologian viereen kampuksen pohjoislaidalle. Eläinsairaalalle oli parempi sijoittua Viikintien eteläpuolella, kotieläintieteen ja yliopiston koetilan naapuriin. Välimatkaa on viitisensataa metriä.

– Eläinsairaalalle valitulla paikalla on vapaammin tilaa esimerkiksi hevosten jaloitteluun, pohjoispuolella vapaa-alueet on varattu kasveille. On myös etu, että pieneläinsairaala on etäämpänä asutuksesta, sanoo Anna-Maija Lukkari.

Kissoja, koiria ja hevosia

Eläinsairaalan potilaat ovat pääosin kotilemmikkejä eli kissoja ja koiria. Näitä eläinsairaalassa hoidetaan vuosittain noin 14 000, suurin osa päiväkäynneillä. Toinen merkittävä potilasryhmä ovat hevoset, joita hoidetaan vuosittain noin 2200. Tyypillinen hoitoaika niillä potilailla, jotka joutuvat jäämään sairaalaan, on 1–3 vuorokautta. – Samoin kuin ihmisilläkin, aika pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä, sanoo eläinsairaalan johtaja Outi Laitinen-Vapaavuori.

Koirien ja kissojen tyypillisiä hoidettavia sairauksia ovat ihottumat ja ruoansulatushäiriöt. Ihokasvaimia poistetaan paljon. Hevospotilailla suurin osa hoidoista kohdistuu tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Näiden lisäksi hoidetaan ruoansulatus- ja hengityselinsairauksia.

– Pieneläimillä on teho-osasto, jonne sijoitetaan jatkuvaa tarkkailua vaativat potilaat.

Eläinsairaala tarjoaa virka-aikana hoitoa sekä ajanvaraus- että lähetepotilaille asuinpaikkakunnasta riippumatta. Eläinsairaalassa toimii myös päivystys Helsingin, Espoon ja Kauniaisten potilaille.

Tuotantoeläimiä ei Viikissä hoideta. Pieneläinsairaalassa on oma eksoottisten eläinten klinikkansa kaneille, marsuille, rotille linnuille ja matelijoille, mutta näitä tulee hoidettavaksi melko vähän.

Laitinen-Vapaavuori toteaa, että uusissa tiloissa tehdään paljolti samoja asioita kuin vanhoissakin, mutta huomattavasti laadukkaammissa ja toimivammissa puitteissa. – Ennen meillä oli tutkimuksia varten yksi iso tila, jossa koirat ja kissat olivat sekaisin, nyt on useita erillisiä tutkimushuoneita.

– Olemme myös saaneet kuntoutusklinikan, jossa on vesiterapia-allas pieneläimille. Sen avulla voidaan kuntouttaa esimerkiksi selkäleikkauksesta toipuvia koiria.