Helsingin suomenkielinen työväenopisto

Helsingin kaupunginmuseon konservaattorit ovat syventyneet työn huipennukseen eli ripustukseen. Työväenopiston aula yhdistää 1920-luvulla rakennetun klassisistisen vanhan opiston ja 1950-luvulla rakennetun modernistisen uuden puolen. Rakennuksen molemmat puolet ovat suojelukohteita.

Helsingin suomenkielinen työväenopisto on tänä syksynä päässyt muuttamaan takaisin peruskorjattuihin tiloihinsa Helsingin Kalliossa. Peruskorjauksessa eri vuosikymmenten arkkitehtuuria edustavat rakennukset on palautettu hyvin pitkälle alkuperäiseen asuunsa.

Opisto toimi eri puolilla Kalliota yhteensä lähes kymmenessä eri väistötilassa koko viime lukuvuoden ajan. Aluerehtori Eero Julkunen on ymmärrettävästi helpottunut, kun nyt toiminnot ovat taas saman katon alla. Työväenopistolla on toki muitakin toimipisteitä eri puolilla kaupunkia, mutta Helsinginkadun rakennus on opiston varsinainen sydän.

Rakennuksen ajalliset kerrokset otettiin huomioon

Edellinen laaja peruskorjaus kiinteistössä tehtiin 1950-luvulla samalla kun laajennusosa rakennettiin. Silloin muun muassa pienennettiin vanhan puolen sisääntuloaulaa, sillä laajennukseen rakennettiin uudet aula- ja lämpiötilat.

Arkkitehti Matti Sten Arkkitehtitoimisto Aarne von Boehm Oy:stä pitää peruskorjauksen haasteellisimpina osina nykyaikaisen ilmanvaihdon sovittamista vanhaan rakennukseen sekä rakennuksen ajallisten kerrosten huomioon ottamista.

Myös rakennuttajaa edustavan Helsingin kaupungin rakennusviraston rakennuspäällikkö Ari Lyytikäinen pitää opistoa haastavana korjauskohteena. Kaikkia vuosien varrella tehtyjä muutoksia ei ollut dokumentoitu, mistä seurasi, että töiden aikana löytyi yllätyksiä kuten hormeja ja väliseiniä, joita ei ollut merkitty.

- Haasteellisinta töissä oli talotekniikan sovittaminen, mikä on aina haasteellista vanhoissa rakennuksissa. Konehuoneet saatiin sovitetuiksi ullakoille eivätkä ne näy ulos, sillä vesikattoa ei tarvinnut korottaa. Ilmanvaihto onnistuttiin ratkaisemaan myös ilman, että julkisivuun tarvitsi tehdä uusia säleikköjä, Sten sanoo.

Ilmanvaihto upotettiin huoneiden luonnollisiin muotoihin

Hormit tuotiin pääasiassa pystykuiluilla alas ilmanvaihdon konehuoneista. Pitkiä vaakavetoja pyrittiin tilanpuutteen vuoksi välttämään.

Uudessa osassa hyödynnettiin luokkasiiven käytäväseinien kaappeja, joiden jatkoksi piilotettiin ilmanvaihtokuiluja. Stenin mukaan tavoitteena oli, ettei nurkkiin tuoda erillisiä kuilukontteja vaan, että ilmanvaihto upotetaan esimerkiksi uusin seinämin huoneen luonnolliseen muotoon.

Sisätilojen väritykseen tehtiin Stenin mukaan tietynlaisia valintoja. Uuden puolen väritys pyrittiin palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä ja vanhalla puolella haettiin vaikutteita niistä kerrostumista, joita oli ennen 1950-lukua.

- Käytetyistä väreistä ei ollut minkäänlaisia värisuunnitelmia. Niitä löytyi raaputtamalla ja kun vanhoja pintoja purettiin pois, Sten sanoo.

Uuden ja vanhan osan väliseen osaan lisättiin wc-tiloja eri kerroksiin. Aiemmin keskitetyt wc-tilat sijaitsivat vain vanhan puolen pohjakerroksessa.

Perinneluokissa vanhoja kalusteita

Rakennukseen tehtiin myös kaksi perinneluokkaa. Vanhan puolen suunnitelleen Helsingin kaupungin arkkitehdin Gunnar Taucherin mukaan nimetyssä Taucher-luokassa käytetään 1920-luvulta peräisin olevia kalusteita ja uuden puolen suunnitelleen arkkitehti Aulis Blomstedtin mukaan nimetyssä Blomstedt-luokassa 1950-luvun kalusteita. Opistossa on lisäksi siellä täällä vanhoja kalusteita, jotka on entisöity huolella Helsingin kaupungin omistamassa Pakilan työkeskuksessa.

Muuallakin peruskorjauksessa noudatettiin sellaista linjaa, ettei hankita uutta, vaan kunnostetaan vanhaa. Esimerkiksi juhlasalissa penkit on verhoiltu uudestaan. Ennen kaikki istuimet olivat vaaleita. Nyt salin takaosan penkit ovat tummia. Näin sali ei Julkusen mukaan ole niin massiivisen näköinen.

Juhlasalin esirippu on palautettu entiseen asuunsa. Se on uudisosan suunnitelleen arkkitehdin Aulis Blomstedtin pojan Juhana Blomstedtin suunnittelema. Esiripun hapsuuntunut alareuna on korjattu ja värit on löydetty pesussa uudestaan. Esirippu on myös nykyisten palomääräysten mukaisesti palokyllästetty.

Noin 500 hengen juhlasalin katto on alkuperäisessä asussaan. Se on puhdistettu ja lakattu. Juhlasaliin on hankittu aivan uusi valo- ja äänitekniikka samoin kuin lähellä sijaitsevaan pienempään Viipuri-saliin.

- Opisto on töiden aikana kirjaimellisesti pessyt kasvonsa. Kaikki pinnat on puhdistettu ja maalattu uudestaan. Myös valaistusta on lisätty erityisesti vanhalla puolella, Julkunen sanoo.

Uusiakin pöytiä ja tuoleja on luonnollisesti hankittu. Esimerkiksi opiskelijakirjastoa piristävät punaiset retrohenkiset tuolit. Kirjastossa on vielä perinteisiä kirjoja, vaikka Julkunen kertookin Internetin Second Life -maailman ja avatar-hahmojen tulleen opetuksen avuksi.

Suojelukohteessa ei saanut muuttaa vesikattoja eikä julkisivuja

Rakennesuunnittelija Veikko Voho Pöyry Civil Oy:stä kertoo, että se, että rakennus on suojelukohde, vaikutti muun muassa siihen, ettei vesikattoja eikä julkisivuja saanut muuttaa. Kaikkiaan ilmastointiin rakennettiin viisi konehuonetta, joista kolme tuli vanhalle puolelle.

- Laajennuspuolella on isompi ja yhtenäinen ullakko, minkä vuoksi siellä selvittiin kahdella koneella. Kanavareittejä haettiin rakenteiden ehdoilla. Rakennettiin muun muassa lisäväliseiniä ja näin lyhennettiin huoneita, Voho kertoo.

Nousukuiluja rakennettaessa käytettiin hyväksi myös vanhojen kanavien paikkoja. Esimerkiksi vanhan puolen keskelle muurattuun kantavaan seinään saatiin kanavia ja seinää avattiin niissä kohdin, joissa kantavuus salli.

Vanhalla puolella voitiin tehdä vaakavetoja aikoinaan käytetyn kaksoislaattaholvin ansiosta. Kun alalaatta avattiin, voitiin kaksoislaatan välissä olevaa tilaa käyttää hyväksi.

Jätebetonin purku kuuluu saneerauksiin

Töiden aikana myös purettiin kaikki vanhan osan pohjakerroksen alapohjat. Rinteeseen aikoinaan louhitun uuden puolen alapohjasta otettiin pois kosteutta ja koko rakennuksen salaojitus uusittiin. Pääurakasta vastanneen rakennusosakeyhtiö Hartelan vastaava mestari Kalevi Turkulaisen mukaan uudelle puolelle tehtiin tuplasalaoja, jotta vedet kulkeutuvat varmasti pois. Ennen keväisin saattoi kellareissa olla kymmenenkin senttiä vettä.

Turkulainen kertoo saaneensa varsin suorasanaiset ohjeet opistossa olevien taideteosten käsittelystä: ”Pidät näppis’ irti niistä taideteoksista.”

Niinpä vanhan puolen aulatiloissa olevien veistosten ympärille tehtiin levyrakenteilla väliseiniä, jotka suojasivat töitä.

- Vanhan puolen massiivisissa tiilirakenteissa sijainneet painovoimaisen ilmanvaihdon hormit voitiin hyödyntää suurelta osin uusien ilmanvaihtokanavien rakentamisessa, minkä ansiosta uutta ei tarvinnut rakentaa niin paljon, Turkulainen sanoo.

Yli kymmenen vuotta korjausrakentamisprojekteissa mukana ollut Turkulainen kertoo, että myös tältä työmaalta löytyi paljon massiivisia betonirakenteita, jotka piti purkaa salaojien tieltä. Itäpihan vahvan pintalaatan lisäksi purettiin muun muassa noin kymmenen motin betonin jätekaatopaikka.

- Ennen oli tapana kaataa ylijäänyt betoni lähelle johonkin kuoppaan, josta se sitten löytyy nyt peruskorjausten yhteydessä. Nykyään betonia tilataan tarpeen mukaan ja jos jotain jää yli, betonintoimittaja vie sen mukanaan, Turkulainen sanoo.