Helsingin keskuspelastusaseman peruskorjaus

Kallion kirkon vieressä Agricolankadulla sijaitseva Keskuspelastusasema on pelastuslaitoksen hallinnollinen keskus. Asemalla toimii pelastuslaitoksen hallinnollinen henkilöstö, pelastuslautakunta, pelastus- ja sairaankuljetusyksiköt mm. lääkintäambulanssi ja Helsingin hätäkeskus. Asemalle on sijoitettu myös kalustokorjaamo, keskusvarasto ja varusvarasto.

1970-luvun tyyliin ja tekniikalla rakennettu pelastusasema kaipasi peruskorjausta, sillä kohteessa oli paljon patoutunutta korjaustarvetta mm. lvi- ja sähkötekniikan osalta.

- Kiireelliseksi asian teki se, että henkilöstössä havaittiin kosteushaitoista johtuvaa altistumista. Yhtä lukuun ottamatta viidellätoista tutkimuksessa käyneestä todettiin olevan selkeitä oireita/a. Se laukaisi kiireellisyyden, sillä aika ripeästi onnistuimme saamaan homman käyntiin. Ainakaan tämä hanke ei jäänyt makaamaan pöytälaatikkoon, vaikka monia muita investointeja vedettiin jäihin, toteaa HKR-Rakennuttajan projektinjohtaja Markku Katainen.

Keskuspelastusaseman hankesuunnitelma hyväksyttiin keväällä 2001 ja toteutussuunnittelu alkoi syksyllä 2002. Rakennustyöt pääsivät käyntiin tammikuussa 2003 ja valmistuivat kahden vuoden kuluttua. Bruttoalaltaan noin 12 6000 neliön suuruisen Keskuspelastusaseman peruskorjauksen rakennuskustannukset olivat 10.3 miljoonaa euroa.

Ulkoseinistä puolet purettiin

Keskuspelastusaseman peruskorjausprojekti organisoitiin tarjouskilpailun perusteella. Pääurakoitsijaksi valittiin suorasukaisesti hinnan perusteella YIT Rakennus Oy, sähköurakoitsijaksi Amplit Oy, putkiurakoitsijaksi Putkiwuorio Oy, ilmanvaihtourakoitsijaksi LVI-Juva Oy ja taloautomaatiourakoitsijaksi M. Tuomi Oy.

Suunnittelijoiden kilpailuttamisessa käytettiin myös laatuarvioita. Hinnoiltaan ja laatupisteiltään voittajaksi nousivat Arkkitehtitoiminta Oy Kai Wartiainen, nykyisin Evata Finland Oy, rakennesuunnittelussa Insinööritoimisto Ylimäki & Tinkanen, sähkösuunnittelussa Insinööritoimisto Lausamo Oy ja LVI-suunnittelussa Insinööritoimisto Kontermo Oy. Haasteelliseksi suunnittelun teki vanhojen ratkaisujen puutteellinen dokumentaatio, varsinkin sähköisten järjestelmien osalta.

- Rakenteellisesti suurin työ oli se, että noin puolet ulkoseinistä purettiin ja rakennettiin uudestaan. Kaikki pinnat uusittiin ja samoin koko lvisa-tekniikka. Rakennuksen paloturvallisuus saatettiin nykymääräysten tasolle, mikä aiheutti suuria muutoksia palonosastointeihin, mm. liukutankokuilut ja porrashuoneet osastoitiin, kertoo pelastuslaitoksen kiinteistöpäällikkö Keijo Mäki. 

Ilmanvaihtokonehuone kannatettiin kattopalkeista

Rakennuksen kosteus- ja homeongelma johtui pääasiassa siitä, että vanhojen seinien välissä ei ollut runsaan laastin käytön takia tuuletusrakoa käytännössä ollenkaan. Rakennesuunnittelussa käytettiin reilua 40 millimetrin nykyaikaista ilmaväliä, ja muuraustyön valvontaan kiinnitettiin huomiota.

- Ensimmäiseksi piti kehittää ulkoseinien tiilimuurauksen kannatus. Sen piti soveltua vanhaan rakenteeseen, sillä betonirakenteet eivät olleet samalla etäisyydellä joka paikassa. Kun tiilimuurauksen betoniset kannatinpalkit purettiin pois, kehitettiin uuden tiilimuurauksen kannattamiseksi teräskonsoli. Siinä oli on pelivaraa syvyyssuunnassa, jotta se sopi vanhoihin rakenteisiin, kertoo projektipäällikkö Hannu Huomolin Insinööritoimisto Ylimäki & Tinkaselta.

Toinen rakenteellisesti suurehko juttu oli uuden IV-konehuoneen sijoittaminen osittain voimistelusalin päälle. Kyseessä oli rakennuksen vanhinta osaa, eikä katosta ollut entisiä rakennesuunnitelmia. Vanhoista piirustuksista ja aikaisemmasta vesikattorakenteesta päätellen se ei tulisi kestämään. Niinpä konehuonetta jouduttiin kannattamaan osittain kattopalkeista. Teräspalkkeja käytettiin pitkällä jännevälillä ja loppuosa oli vielä ulokkeena. Liian pieni, vanha betoninen IV-konehuone purettiin kokonaan pois