Helsingin hovioikeus

Juuselan perimän työhuoneen kalusteet ovat alkuperäiset. Suuren työpöydän lisäksi huoneessa on sohvasta ja nojatuoleista koostuva istuinryhmä. Tammipuitteisten ikkunoiden takaa välkkyy Lauttasaarenselkä. Huoneen yhteydessä on jopa oma wc.

– Tämä ei ole valtion virkamiehelle aivan tavallista, toteaa Juusela.

Hovioikeudelle saneeratuissa entisissä Alkon ja sittemmin Altian tiloissa on kaikkiaan yhdeksän asemakaavamääräysten voimalla suojeltua johtajan huonetta. Kiinteiden rakenteiden ohella suojelu koskee huonekaluja ja irtaimistoa aina tuhkakuppeja ja wc-paperitelineitä myöten. Muita suojeltuja tiloja ovat erityisesti hyvin säilyneet toimistojen keskikäytävä sekä edustava porraskäytävä.

Tilat omistavan ja oikeustaloksi saneeranneen Sponda Oyj:n projektipäällikkö Tiina Huovinen ei pidä pahana, että suojelutavoitteet velvoittivat rakennuttajaa huomattavasti tavanomaista pitemmälle. Sponda kunnostutti esimerkiksi johtajien työhuoneiden irtokalusteet.

– Johtajien huoneet oli sisustettu nimetyille henkilölle ja jokainen niistä on erilainen. Kaikki pöydätkin olivat puusepän yksittäiskappaleina valmistamia.

– Säilyneet ja arvokkaat tilat ovat rakennukselle tärkeä imagotekijä, josta mekin olemme ylpeitä. Kun rakennuksesta löytyy tällaisia persoonallisia ominaisuuksia, kyllä ne halutaan säilyttää. Tässä oli myös tärkeää, että käyttäjäksi tuli oikeanlainen organisaatio, jolle arvokkaat tilat sopivat hyvin.

– Uudet tilat suunniteltiin tämän päivän keinoilla, nekin ovat oikealla tavalla rauhallisen arvokkaita, tyylikkään ajattomia, toteaa Huovinen.

Kaivopuistosta Salmisaareen

Helsingin hovioikeudella ei ole omaa historiaa Salmisaaressa, oikeus on siirtynyt pääkaupungissa tilanpuutteen ajamana aina edellistä suurempiin ja ajanmukaisempiin tiloihin. Vuonna 1952 perustetulle oikeusistuimelle järjestettiin ensimmäiset toimitilat Helsingin Kaivopuistosta, Marmoripalatsina tunnetusta entisestä yksityisasunnosta.

– Talossa oli työhuoneet vain presidentille ja kansliapäällikölle, hovioikeuden jäsenet ja esittelijät työskentelivät kotonaan ja saapuivat oikeuteen vain käsittelyihin, jotka nekin tapahtuivat lähes poikkeuksetta kirjallisesti, kertoo Heikki Juusela.

Vuosien mittaan hovioikeuden työtaakka kasvoi, ja päätöksiä saatiin pisimmillään odottaa 2–3 vuotta. Osana ruuhkan purkamista oikeudelle rakennettiin vuonna 1984 asianmukaiset tilat Itä-Pasilaan. Nekin jäivät pian ahtaiksi, kun 1990-luvulla lainmuutos antoi osapuolille mahdollisuuden vaatia suullista käsittelyä.

– Nykyään suullisesti käsitellään kolmannes valituksista, kertoo Juusela.

– Salmisaari valikoitui sijaintipaikaksi, kun siihen avautui tilaisuus, kertoo Juusela. – Alkuun oli suunniteltu ajanmukaistaa Pasilan kiinteistö, mutta Salmisaaressa oli vapautumassa runsaasti tilaa ja naapuruus käräjäoikeuden kanssa nähtiin suureksi eduksi. Kun taantuma antoi mahdollisuuden kohtuuhintaiseen peruskorjaukseen, oli valtiovarainministeriö valmis rahoitukseen. Myös kiinteistön omistajalle Spondalle vakaa vuokralainen oli mieleinen.

Teollisuusrakennus sopii toimistoiksi

Alkujaan Väinö Vähäkallion piirtämän ja vuonna 1940 valmistuneen teollisuusrakennuksen muutos oikeustaloksi oli tapahtunut jo vuonna 2004. Tällöin valmistuivat saneeratut toimitilat Helsingin käräjäoikeudelle, syyttäjänvirastolle ja oikeusaputoimistolle. Näiden käyttöön tuli talosta noin puolet. Tuolloin koko kaupunginosan rakennemuutos oli jo vahvasti liikkeellä, ja oli selvää, että teollisuustilaa ei tällä alueella enää tarvittaisi. Alkon toiminnoista taloon jäi vielä muutamaksi vuodeksi Altia, jolta vapautuneet tilat sopivat hyvin hovioikeuden tarpeisiin.

Oikeustalokiinteistön arkkitehtisuunnittelusta vastanneen professori Tuomo Siitosen mielestä vanha teollisuusrakennus on osoittautunut kestäväksi ja muuntautumiskykyiseksi. Käräjäoikeuden puolella tehtiin suuria muutoksia, muun muassa avattiin aulaan suuri valokuilu välipohjia puhkomalla. Hovioikeuden puolella ei sen sijaan tarvittu suuria rakenteellisia muutoksia.

– Rakennus on rationaalisesti mitoitettu ja vahvarakenteinen. Se on joustavasti kierrätettävissä ja sovitettavissa uuteen käyttöön. Myös uusi tekniikka, kuten ilmanvaihto, mahtui hyvin, sanoo Siitonen.

– Hovioikeuden puolella tilat eivät koskaan ole olleet varsinaisessa teollisessa käytössä. Nykyisessä istuntosalikerroksessa oli viimeksi laboratorioita, muut kerrokset olivat toimistoa, joita oli johtajien huoneita ja muutamia neuvotteluhuoneita lukuun ottamatta muuteltu moneen kertaan, kertoo projektiarkkitehti Mikko Lehto.

Talon runkosyvyys on suuri, noin 20 metriä. – Uudisrakennuksessa tähän tehtäisiin avokonttori, toteaa Siitonen.

Museoviraston edellytettyä vanhan keskikäytävän säilyttämistä arkkitehdit päätyivät ratkaisuun, jossa pääkäytävän rinnalla kulkevat erilliset sivukäytävät, jotka palvelevat työhuoneiden ohella myös pienempiä aputiloja.

Käytävää on siten selvästi enemmän kuin tavanomaisessa toimistotalossa. Spondan Tiina Huovinen toteaa, ettei vanhassa rakennuksessa voi laskea tilatehokkuutta nykynormien mukaan. Uudet huoneet on kuitenkin mitoitettu nykykäytännön mukaisesti.

Synergiaetuja naapuruudesta

Hovioikeudelle sijainti käräjäoikeuden naapurina tuo lukuisia synergiaetuja, joita maallikko ei heti tule ajatelleeksikaan. On selvää, että yhteinen kirjasto palvelee kätevästi molempia oikeuksia ja poistaa päällekkäisyyksiä organisaatioissa, mutta merkittävä säästö koituu asiakirjaliikenteessä.

– Pasilaankaan ei asiakirjoja lähetetty käräjäoikeudesta postissa, vaan ne vietiin, kertoo Heikki Juusela.

– Oikeustalossa työskentelevältä syyttäjältä tai oikeusavustajalta saattoi ennen mennä lähes koko aamupäivä, kun hän kävi Pasilassa hovioikeudessa toteamassa, että suullinen käsittely on peruttu, kun todistaja tai muu avainhenkilö ei ole saapunut paikalle, Juusela havainnollistaa.

– Myös vankikuljetukset helpottuivat merkittävästi.

Kirjaston ohella oikeuksilla on mahdollisuus käyttää toistensa auditoriotiloja. Näihin vierekkäin sijaitseviin tiloihin mahtuu parisataa henkeä esimerkiksi koulutustilaisuuksiin.

Juuselan mukaan myös asianajotoimistot ovat havainneet synergiaedut.

– Monet toimistot haluavat toki sijaita arvostetussa ydinkeskustassa, mutta etenkin rikosasioihin keskittyvät toimistot ovat alkaneet sijoittua Oikeustalon lähiympäristöön.

Turvallisuutta painotettiin

Turvallisuus on otettu huomioon monin tavoin. Vangit tuodaan istuntosaleihin sisäpihan puolelta, pihaa kiertävästä vankikäytävästä. Jokaisesta salista pääsee ulos vähintään kahta reittiä. Pelkääviä todistajia varten on omat erillistilansa, joihin tuomari näkee mutta ei syytetty.

Kaikki yksitoista istuntosalia sijaitsevat toisessa kerroksessa, jonne asiakkaat saapuvat omasta sisäänkäyntiportaastaan. Hissimatkan jälkeen on läpäistävä turvatarkastus metallinpaljastinportteineen. Avarasta aulasta avautuu laaja merinäkymä kahteen ilmansuuntaan. Istuntosalien ohessa on pieniä kokoushuoneita, joissa esimerkiksi asianajajat voivat neuvotella asiakkaidensa kanssa.

Yleisön määrä vaihtelee päivittäin suuresti, kertoo Heikki Juusela.

– Oikeudenkäynnit ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja niihin on yleisöllä ja tiedotusvälineiden edustajilla vapaa pääsy. Ainoastaan kuvaamista voidaan oikeuden puheenjohtajan päätöksellä rajoittaa. Osa istunnoista voidaan julistaa kokonaan salaisiksi.

Hovioikeuden toimistotilat sijaitsevat istuntosalikerroksen yläpuolella. Henkilökunnan sisäänkäynti on talon toiselta puolelta, entisestä Alkon ja Altian pääportaikosta.

Työntekijöillä on kanslioita lukuun ottamatta omat työhuoneet.

– Hovioikeuden jäsenten ja esittelijöiden työ on paljolti lukemista, kertoo Juusela. – On perehdyttävä valitukseen, vastaukseen, alioikeuden päätökseen ja sen perusteluihin, luettava oikeuskirjallisuutta ja tutkittava ennakkotapauksia.

Muutamissa paikoissa tavoiteltu huonemitoitus ei sopinut vanhaan ikkunajakoon. Tämän ei annettu häiritä, vaan työhuoneiden väliseinä sijoitettiin ikkunan kohdalle. Väliseinään tehty sisäikkuna jatkuu taittuen toisen huoneen puolella ikkunan eteen. Näin ulkoikkuna on avattavissa toisen huoneen puolelta, mutta näkymät ja valo tulevat kuitenkin molemmille.

– Museovirasto edellytti, että taloa ei muuteta ulkopuolelta. Ainoa lisäys on sisäpihaa kiertävä vankikäytävä, kertoo Siitonen.

Ylimmässä kerroksessa oli jo alun perin kattoikkunoita sekä käytävässä että kirjastoksi muutetussa henkilökunnan ruokalassa. Juhlavaa ylävaloa antavat kattoikkunat säilytettiin.

Materiaalien suhteen käyttäjä toivoi, että hovioikeus korostuisi korkeampana oikeusasteena. Yleisöaulan lattia on kalkkikiveä, puupintojen viilu käräjäoikeuden tammen sijaan sävytettyä linnunsilmävaahteraa. Toimistotilojen suojellussa keskikäytävässä lattia on kumimattoa, pääaulassa erikoisuutena on kaksi hopeoitua pilaria molemmissa kerroksissa. Vanha värimaailma palautettiin, siinä oli tukena kiinteistöstä tehty perusteellinen rakennushistoriallinen selvitys.

Uudet toimistotilat viimeisteli sisustusarkkitehti Paula Salonen asialliseen nykytyyliin; vaalealla linoleumilla matotettuja harmaasävyisiä tiloja täydentävät puupaneloinnit työpisteiden hyllykköseinillä. Uudet materiaalit ovat normaalia hyllytavaraa; oviinkin löydettiin uustuotantoa olevat perinteisen malliset pukinsarvipainikkeet.

Salakellarit jäivät löytymättä

Rakennustyöt saatiin valmiiksi aikataulussa.

– Vanhassa rakennuksessa pitää tietysti epäillä kaikkea ja varautua erilaisiin purkuvaiheessa ilmeneviin asioihin, mutta varsinaisia yllätyksiä ei tässä tullut vastaan. Ei edes salaisia viinikellareita, Tiina Huovinen naurahtaa.

Toki menneisyydestä muistuttaa vanha Välimerestä sukellettu viiniruukku Alkon hallintoneuvoston entisen kokoushuoneen, nykyisen hovioikeuden Plenum-salin vitriinissä.

Saneerauskohteissa tarvittavaa suunnitelmien tarkentelua tehtiin lähes päivittäin arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan kanssa, kertoo vastaava työnjohtaja Hannu Juhola Peab Oy:stä.

– Johtajien huoneissa vanha akustorappaus sisälsi asbestia, se uusittiin nykymateriaalein museoviranomaisten hyväksymällä menetelmällä. Samoin tekstiilimatot uusittiin.

Juholan mukaan vaativimpia olivat kuitenkin istuntosalit, joissa muun muassa uuden tekniikan sovittaminen ja kätkeminen näkymättömiin sekä tiukat ääneneristysvaatimukset poikkesivat tavanomaisesta toimistorakentamisesta.

Työmaan liikenne hoidettiin sisäpihan kautta. Pihaa käytettiin kuitenkin koko ajan myös käräjäoikeuden tarpeisiin, muun muassa vankikuljetuksiin. Piha olikin jaettu alueisiin työmaan ja käyttäjien kesken.

– Suuressa talossa tavaraa siirrettiin kerroksissa pitkiä matkoja. Vaikka tilaa tuntui olevan paljon, oli tiukan aikataulun vuoksi työmaalla myös paljon tekijöitä samanaikaisesti, eikä esimerkiksi tarvikkeiden varastointiin ollut juurikaan tilaa.

– Tilaaja oli vaativa, käyttö arvokas ja kiirekin kova, tiivistää Juhola.