Helia-talo

SLK:n keskiasteen koulutus jatkaa edelleen naapurikiinteistössä, jonka aikanaan piirsivät arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren. Heidän poikansa Jukka Siren on toiminut Helia-talon arkkitehtina, joten perinteet jatkuvat monellakin tasolla tässä Pasilan vilkkaasti sykkivässä kulmauksessa, rautatieaseman, messuhallin ja pääkirjaston tuntumassa.

Arkkitehti Jukka Sirenille oli luontevaa, että uudisrakennus haki punatiilistä olemustaan juuri SLK:n rakennuksen materiaalista. – Näin Pasilaan syntyy kuin pieni punatiilikampus.

– Tontti oli alkujaan kaavoitettu liikerakennukselle. Asemakaavan muutos valmisteltiin yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Helian rehtoria, Ritva Laakso-Mannista talon sijainti miellyttää suuresti.

– Sijainti vilkkaan rautatieaseman vieressä palvelee hyvin opiskelijoita ja yrityskoulutukseen saapuvia. Etenkin ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea. Paikallisliikenteen yhteydetkin ovat erinomaiset.

Koulun sijainti tiiviissä kaupunkirakenteessa ei anna mahdollisuutta vehreään puistokampukseen. Sen vastapainona piha on käännetty sisälle: lasikatteinen aula tarjoaa opiskelijoille kohtaamispaikan ja kahviloineen myös tilan hetken hengähtämiseen luentojen lomassa.

Aula on kolmen kerroksen korkuinen, sen tiilijulkisivut luovat mielikuvaa ulkotilasta. Ympäröivät rakennukset varjostavat lasikattoa niin, että suora auringonvalo ei siihen yllä, mikä vähentää kesäisen ylilämmön ongelmia.

– Tämä kampus on hyvin urbaani, kahdeksan kerrosta maan päällä ja kaksi alla. Kyllä koulujakin on sillä tavoin suunniteltu, itse asiassa tein työn alkuvaiheessa opintomatkan New Yorkiin, jossa vastaavia esimerkkejä on useita, kertoo Jukka Siren.

Vaikka talo on pohjapinta-alaltaan kompakti, on se kerroslukunsa ansiosta kouluksi suurenpuoleinen, kerrosalaa on yli kaksi hehtaaria. Kävijälle talon mittavuus paljastuu hissien lukuisuudessa ja portaikkojen leveydessä, vaikka hevosenkengän muodossa keskusaulaa kiertävät kerrosten keskikäytävät eivät kovin pitkiä olekaan.

Jukka Siren pitää Helia-taloa jo kokonsa puolesta haastavana suunnittelukohteena. – Toisaalta se on helppo sikäli että suunnittelua ohjaavat niin vahvasti asiaperusteet.

Ei koulua vaan elämää varten

Siren kertoo opiskelijoiden keskuudessa suoritetun kyselyn tulosten olleen yksi tärkeä suunnittelun lähtökohta.

– He toivoivat, että oppilaitos muistuttaisi tulevaisuuden työympäristöä, sellaista jossa he valmistuttuaan tulevat työskentelemään. Avoimuus oli tässä yksi tärkeä tekijä.

Luokkien seinistä suuri osa on lasia. Ovi on tavallisuudesta poiketen luokan takaosassa, jotta myöhässä tulevat eivät häiritse opetusta. Siren kertoo havainneensa, että kun käytävältä on näköyhteys luokkiin, vaimentavat käytävällä liikkujat vaistomaisesti ääntään.

– Näyttää siltä, että lopulta jopa luokkien ovia pidetään auki: talo muovaa käyttäytymistä enemmänkin kuin mitä alun perin ajateltiin.

Oppilaitoksessa on runsaasti luokkahuoneen kokoisia ja toisaalta työhuonemittaisia tiloja. Näiden sovittaminen päällekkäisiin kerroksiin on onnistunut yllättävänkin helposti. Yläkerroksissa runkosyvyys on valokulmavaatimuksista johtuen paikoitellen pienempi, jolloin työhuoneille sopiva kapea runko syntyy luontevasti. Muualla käytävä on leveä, mutta siihen on sijoitettu lasiseinäisiä pienryhmä- ja ohjaustiloja. Näissä opiskelijat voivat tavata opettajiaan.

Henkilökunnan toimistohuoneet ovat enimmäkseen kahden hengen työhuoneita, jonkin verran on 3–4 hengen huoneita. Ammattikorkeakoulun opettajien työhön kuuluu opetuksen ohella tutkimusta sekä yritysprojekteja.