Espoon Steinerkoulu

Uusi koulutalo oli Espoon Steiner-koululle tärkeä virstanpylväs. Koulu aloitettiin vuonna 1992 vanhassa omakotitalossa yhden luokan voimin. Seuraavana syksynä kaksiluokkaiseksi kasvanut koulu sai toimitilat entisestä Invalidien ammattioppilaitoksesta, joka aikanaan oli rakennettu sotilassairaalaksi. Kun oppilaat pääsivät uuteen kouluun, ihmetyksen aiheisiin kuuluivat runsaat wc-tilat ja pesualtaat luokissa.

– Työskentely puutteellisissa oloissa oli opettajille äärettömän stressaavaa, sanoo koulun kannatusyhdistyksen ja koulun talouspäällikkö Liisa Kutinlahti.

Koululle ei ollut kuitenkaan helppoa löytää paikkaa. Yhtälössä oli monia vaikeasti yhteen sovitettavia tekijöitä. Oppilaiden perheet olivat hakeutuneet asumaan Etelä-Espooseen, eikä koulua haluttu siirtää pois totutulta alueelta. Sopivan tontin etsiminen veikin aikaa. Kutinlahti kiittää kaupungin kiinteistöpalvelukeskuksen johtajaa, Heikki Laukalaa, joka näki kaavamuutosmahdollisuuden Olarin kupeessa sijaitsevalla virkistysalueella, olemassa olevan koulun naapurissa.

Steiner-koululle tilat on rakentanut Espoon kaupungin omistama Espoon Koulukiinteistöt Oy. Opetus ei kuitenkaan ole kaupungin opetustoimen alainen, vaan koulu vastaa toiminnastaan suoraan valtioneuvostolle saamansa opetuksen järjestämisluvan perusteella.

– Suunnittelussa ja budjetoinnissa lähtökohtana oli, että koulurakennus vastaa normaalia espoolaista tasoa, kertoo tilapalvelupäällikkö Harri Kivinen Espoon kaupungin kiinteistöpalvelukeskuksesta.

Rakennuttajakonsulttina toiminut projektinjohtaja Matti Vesala Indepro Oy:stä toteaa, että Steiner-koulu oli Espoossa ensimmäinen koulurakennus, joka rakennettiin projektinjohtourakointina.

– Alkuvaiheessa jouduttiin ratkaisemaan vaikeita kustannusongelmia. Kun joudutaan etsimään tavoitteet täyttäviä ratkaisuja, jotka mahtuvat kustannusraamiin, on hyvä että eri osapuolet voivat vertailla vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia, ja etsiä ratkaisuja myös yhdessä alihankkijoiden kanssa.

– Hankintamielessä kohde oli poikkeuksellisen vaativa, koska talo oli monimuotoinen ja osien toistuvuus vähäistä.

Värit ja muodot tukevat kasvua

Näkyvin ero tavanomaiseen koulutaloon on värimaailma; suomalaisen arkkitehdin tavalliset lempivärit valkoinen, valkoinen ja harmaa ovat saaneet antaa tietä väriympyrän kaikille sävyille.

– Värimaailma on asia, johon ei voi olla kiinnittämättä huomiota kouluun tullessaan, Harri Kivinen sanoo.

Liisa Kutinlahti toteaa värien lisäävän viihtyvyyttä.

– Sitä ihmettelen, miksi puu niin usein maalataan harmaaksi, siinä menetetään niin paljon.

Steiner-koulussa värit eivät ole mitä tahansa värejä, ja maalaustekniikkana on laseeraus, vaativa työ, jota siihen erikoistuneet miehet tulivat Ruotsista tekemään. Laseeraus ei sisältynyt rakennusurakkaan, vaan toteutettiin koulun varoin omana hankintana. Väriaineet on sekoitettu omilla resepteillä perinteisistä pigmenteistä, ja laseeraus on tehty pinnoille kolmeen, jopa neljään kertaan. Pinnat elävät kauniisti valossa, jopa marraskuisena räntäsadepäivänä.

Värit eivät ole koristeita, vaan niillä on oma pedagoginen roolinsa, joka pohjautuu Goethen värioppiin. Ensimmäisellä luokalla opiskellaan vaaleanpunaisten seinien suojassa, viidenteen luokkaan mennessä väri on vaihtunut oranssin kautta keltaiseksi, yläkoulun puolelle siirrytään kohti väriympyrän sinistä puolta, ja kehä sulkeutuu lukiovuosien violetissa.

Myös muotomaailma tukee kasvuprosessia, selittää koulutalon pääsuunnittelija, arkkitehti Pauli Lindström. Mukana suunnittelutyössä oli arkkitehti Maarit Holttinen, ja alkuvaiheessa ideointiin osallistui myös arkkitehti Lauri Louekari. Hanketta käynnistämässä

– Mieluummin puhun orgaanisesta arkkitehtuurista. Muoto ei ole villi vaan lähtee luonnosta ja ihmisestä, sanoo Lindström. Hän tutustui aiheeseen ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Itävallassa. Tutkintonsa hän suoritti Oulun yliopistossa, Reima Pietilän professoriaikana. Pietilä rohkaisi oppilaitaan löytämään omia polkujaan, josta muun muassa Oulun koulun nimellä tunnettu arkkitehtuurisuuntaus sai alkunsa.