Espoon keskuksen pääterveysasema

Samarian nykyiseltä paikalla oli ennen kevytrakenteinen Muuralan sairaalan vuodeosasto, vanha puinen asuinrakennus ja sauna, jonka yhteydessä toimi tuoremehuasema. Samalla tontilla sijaitsevat Muuralan sairaalan vanhat puurakennukset on suojeltu rakennuskaavalla. Nämä kosteusvaurioiden takia käyttökiellossa olevat 1920-luvun puurakennukset peruskorjataan myöhemmin.

‑ Uudelta rakennukselta edellytettiin, että sen pitää tyylillisesti ja rytmillisesti nivoutua vanhojen rakennusten mittakaavaan, tähdentää sairaanhoitaja Kristiina Silander, joka toimi Samaria-projektin vetäjänä ja käyttäjien edustajana.

Mutkia matkassa

Alkuperäiset suunnitelmat pitkittyivät vuosien aikana mm. laman, tarpeiden muuttumisen, tontista käydyn keskustelun ja valtionosuuksien maksuongelmien takia. Runsaat kahdeksan miljoonaa euroa maksaneesta talosta valtio kustansi neljäsosan. Valtio antoi kuitenkin rakennushankkeelle aikaistamisluvan vuonna 2000. Ilman erillislupaa työt eivät olisi käynnistyneet, koska valtionosuudet tulivat maksuun vasta seuraavina vuosina.

‑ Projektiin toivat haastetta vaikeat perustamisolosuhteet ja paikalla valettu betonirunko. Ongelmallisia olivat myös terveyskeskuksen edellyttämät lukuisat sähkö- ja teletekniset järjestelmät, jotka olivat kehittyneet niin voimakkaasti, että pari vuotta aiemmin valmistuneet suunnitelmat jouduttiin päivittämään viimeisimmän tekniikan mukaiseksi. Muuten rakennustyömaa oli suhteellisen normaali, toteaa rakennuspäällikkö Heikki Sillanpää Espoon kaupungin teknisen keskuksen rakennuspalveluista.

Kanta-Espoon sosiaali- ja terveystaloon muuttivat Muuralan ja Suvelan sairaanhoidon vastaanotot sekä sosiaalityö ja kotihoito. Lisäksi Samariassa ovat laboratorio, röntgen ja hammashoito. Kellarin lisäksi tilaa on lähes viisi tuhatta neliötä. Työtiloja on noin 80 henkilölle. Asiakaskäyntejä arvioidaan oleva vuodessa vähintään 15 000.

Paalutusta ja louhintaa

Rakennustekniikan kannalta perusolosuhteet olivat varsin hankalat, sillä vanhojen rakennusten purkutöiden lisäksi tontilta piti kaataa puita ja tehdä vaikeita pohjatöitä. Syksyllä 2000 koko rakennusalue oli yhtä savivelliä, johon oli juntattu teräspointtiseiniä. Niiden suojissa savimaa kaivettiin pois ja tilalle tehtiin rakennuksen perustukset ja kellarikerros. Jonkin verran jouduttiin myös louhimaan.

‑ Rakennuksen runko valettiin betonista paikan päällä. Valurunko todettiin luonnosvaiheen kustannuslaskelmien perusteella edullisemmaksi kuin elementtirunko tällaiseen hyvin vaikeaan pohjaan ja monimuotoiseen pohjakuvioon. Kyseessä oli siis pilarilaattarakenne, kantavat seinät ja paikallavalu, summaa rakennesuunnittelija Pentti Pitkänen A-insinöörit Oy:stä.

Rakennus perustettiin osittain maanvaraiselle laatalle, osin paaluin. Väliseinät tehtiin teräsrankaisista kipsilevyistä kuivissa tiloissa. Märissä tiloissa ne ovat muurattuina kosteusvarmoja, muissa tiloissa ne ovat muurattuja. Julkisivut ovat pääsääntöisesti slammattua kiveä. Lähinnä vanhan rakennuksen vastapäätä olevissa julkisivun osissa on käytetty puuta.

Suunnitelmat muuttuivat

Rakennusurakoitsijana toimineelle Rakennustoimisto Pohjola Oy:lle kyse oli normaalista toimitilarakentamisesta, jota talvisetkin säät kohtuullisesti suosivat. Valmistuminen kuitenkin lykkääntyi parilla kuukaudella elokuulle.

‑ Kohtuullisen paljon alkuperäissuunnitelmien osalle tuli kaikennäköistä pientä muutosta, kun terveyspalvelukeskuksen tarpeet ja toiminnot muuttuivat ajan kuluessa. Esimerkiksi perinteiset röntgenlaitteet vaihtuivat elektronisiksi, mainitsee aluejohtaja Hannu J. Mäkinen Pohjolasta.

Työmenetelmissä ei Mäkisen mukaan ollut muuta erikoista kuin ammattitaitoista timpurityötä vaativia yksityiskohtia, kuten ovien vuorilistauksia ym. Julkisivussa oli rappausta muurauksen päällä. Väliseinissä käytettiin HP-yhtymän priimaharkkoa, joka aiheutti työteknisesti uusia vaatimuksia. Niiden tuloksena saatiin akustisesti hyviä ja toimivia seiniä.

Kolmionmuotoisia palvelutiloja

Kaksikerroksisen Samarian tilat on jaettu kolmeen pääryhmään, jotka ovat Muuralan ja Suvelan solut sekä yhteiset tilat. Soluissa on terveydenhuoltotilat alakerrassa ja sosiaalityön tilat yläkerrassa, kodinhoidon tilat ovat molemmissa kerroksissa. Toimintoja yhdistää sisäiset avoportaat.

Keskialueella sijaitsee molempien solujen käytössä olevat ensiapu- ja toimenpidetilat, kokous-, odotus- ja vastaanottotilat alakerrassa sekä hammashoitola, laboratorio ja välinehuolto yläkerrassa. Projektin loppusuoralla lisättiin röntgentilat, joita sijoitettiin ylävalolla varustettuihin kellaritiloihin. Lisäksi kellarissa on aputiloja ja väestönsuoja.

Yleisön sisäänkäynti sijaitsee rakennuksen keskellä Terveyskujan puolella, jossa on myös asiakkaiden autopaikkoja. Huolto- ja ensiapusisäänkäynti on rakennuksen etupäässä toimenpidetilojen ja hissien vieressä. Henkilökunnan käytössä on tontin pohjois- ja eteläosien paikoitusalueet ja sisään tullaan talon kahden porrashuoneen kautta. Ne toimivat myös virallisina poistumisteinä sekä mahdollistavat iltakäytön solujen yläkerroksissa.

‑ Rakennuksen pääkäytävä yhdistää molemmissa kerroksissa olevien odotustilojen ympärille järjestettyjä vastaanottohuoneita. Kolmiomuotoisilla odotustiloilla on haluttu optimoida asiakkaan ja vastaanottohuoneen välistä yhteyttä. Ajatuksena oli päästä käytävillä odottamisesta, painottaa arkkitehti Anna Brunow Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunulasta.

Huoneista pyrittiin tekemään mahdollisimman valoisia ja avaran tuntuisia. Valonsaantia parannettiin kattoikkunoin ja avaruutta lisättiin ylälaseilla.