Elielinaukion hotelli- ja toimistorakennus

Elielinaukion hotelli-toimistokiinteistö on myös länsisuunnan paikallisjunien terminaali. Junaraiteet ulottuvat rakennuksen alle. Näin talon pinta-alaltaan suurin kerros on kolmas alempien muodostaessa keveän jalustaosan. Kun ylempien kerrosten henkilöliikenne ja talotekniikka joudutaan sovittamaan hyvin pienelle alalle, alkavat suunnittelun haasteet hahmottua.

Arkkitehtikilpailusta johtoideat

Hotellihankkeen juuret ovat 1980-luvulla. Kun Töölönlahden kaavaratkaisu alkoi hahmottua, laadittiin talosta useita suunnitelmia. Talo haki paikkaansa vuoteen 1996 saakka, jolloin Kiasman, Sanomatalon ja hotellitontin käsittävä asemakaava vahvistettiin. Tontinluovutukseen liittyi ehto: kaikista rakennuksista tuli järjestää arkkitehtikilpailu.

Hotellin kutsukilpailun voitti Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. Ehdotuksen johtoajatuksena oli korkea ja kapea osa, joka asettuu Elielinaukion päätyjulkisivuksi yhdistäen Sanomatalon ja rautatieaseman länsisiiven, näistä kuitenkin selkeästi erilleen asettuen. Varsinainen päämassa asettuu taustalle, luonteeltaan raskaampana ja tummasävyisempänä.

– Talo sopii vaativalle paikalle hyvin, kiittelee arkkitehti Lasse Kajander VR-Yhtymästä. – Sen liittymistä asemarakennukseen on kritisoitu, mutta muissa kilpailuehdotuksissa kontrasti oli vielä suurempi. Toteutetussa ratkaisussa asemarakennukseen saatiin vähän etäisyyttä, ja väliin syntyi hauska aukio.

Talo rakennettiin VR-Eläkesäätiön varoin, tulevia eläkkeitä turvaavaksi sijoituskiinteistöksi. Hotellin ja toimiston yhdistelmää pidettiin hyvänä investoinnin hajautuksen takia. – Taustalla oli lama-aika, jolloin toimistotilojen vuokrataso romahti. Muutoin hotelli on sinänsä kalliimpi rakentaa.

Talon reunaehdot oli pitkälle saneltu. Elielinaukion bussiterminaali vaati tilansa. Toisella puolella ei junien raiteita voinut lyhentää, sillä liikennetila olisi loppunut kesken ja Linnunlaulussa olisi jouduttu leventämään ratakuilua. Kun korkeussuunnassa junat vaativat talon alla oman tilansa ja toisaalta kaava saneli räystäskorkeuden, oli talon paikka varsin tiiviisti rajattu.

– Matkustajien esteetön kulku oli yksi keskeisimpiä tavoitteita, Kajander sanoo. Vilkkaalla Helsingin asemalla laiturit ovat kapeampia kuin maakuntien asemilla, siksi pilareita ei haluttu matkustajien sekaan kulkua hankaloittamaan. Jännevälit kasvoivatkin 16 metriin. Jämerät kannatinpilarit on mitoitettu myös törmäyskuormille, ja ahtaiden tilojen vuoksi lähes millimetrin tarkkuudella.

Hotellihuoneet näköalapaikalle

Arkkitehdit kaavailivat talon jäsentyvän pystysuunnassa niin, että hotelli sijoittuisi yläkerroksiin. Taustalla oli mielikuva Etelärannan Palacesta, jota Elielinaukion rakennus mittasuhteiltaankin vastaa. – Käyttäjien näkökulmasta oli kuitenkin parempi, että hotelli ja toimistotilat sijoittuvat rinnakkain, eivät päällekkäin, sanoo arkkitehti Aaro Artto.

Elielinaukiolle avautuva kapea, kirjahyllymäinen A-osa sisältää nyt hotellihuoneita. – Toimistoksi sen ajattelimme alun perin, se olisi luonteeltaan julkisempaa tilaa kuin hotelliasuminen, Artto sanoo. A-osan päämassasta erottava valokuilu on jouduttu varustamaan palonkestävin lasiseinin, sillä parvikäytävät ovat hotellihuoneiden poistumisteitä. Toimistona tila olisi ehkä voitu toteuttaa avoimena.

– Hotellille näkyvyys on tärkeää, ja kysytyimmät huoneetkin ovat aukion puolella, perustelee Lasse Kajander tehtyä ratkaisua. – Lisäksi hotellihuoneiden vaatima talotekniikka monine pystykuiluineen olisi vaikeuttanut alla olevien toimistokerrosten käyttöä.

Kilpailuehdotuksessa talon jalanjälki oli toteutettuakin pienempi, laiturialueen kaavailtiin avautuvan talon ali Elielinaukiolle koko leveydeltään. Mukaan tullut hotellioperaattori halusi kuitenkin alakerroksen vastaanoton yhteyteen laajemmat aulatilat. Kaupunkisuunnitteluvirasto olisi toivonut aukiolle sulkeutuvampaakin päätettä, mikä olisi korostanut yhteyttä hotellin ohi tulevaisuudessa rakentuvalle Töölönlahden alueelle.