Eläinlääke- ja elintarviketieteiden talo

Senaattikiinteistöjen rakennuttama Eläinlääketieteen ja elintarviketieteiden talo nousi kahdessa vaiheessa Viikin tiedepuiston koilliskulmaan Lahdentien suuntaan. Lokakuussa 2003 valmistui ensimmäinen vaihe, johon vuoden vaihteessa muuttivat Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisestä tiedekunnasta elintarviketeknologian laitos ja ravitsemustieteen osasto.

Kesäkuun lopussa 2004 luovutetun toisen vaiheen tiloihin muuttivat vaiheittain kesän aikana eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta hallinto ja peruseläinlääketieteen sekä elintarvike- ja ympäristöhygienian laitokset. Tavoitteena oli, että uudet opiskelijat pääsevät syyskuun alussa aloittamaan uusissa tiloissa.

Uudet tilat parantavat elintarvikebiotekniikan opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä. Yhteistyö elintarvike- ja eläinlääketieteiden kesken tiivistyy erityisesti eläinten hyvinvointia, elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

EE-talon myötä Viikistä on kehittymässä Suomen suurin biotieteiden keskittymä. Monipuolisessa tiedepuistossa sijaitsevat ennestään yliopiston biotieteiden, maatalous- ja metsätieteiden sekä ympäristö- ja elintarvikealan laitokset. Lisäksi rakenteilla on uusi toimitalo Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokselle, Elintarvikevirastolle ja Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle. Suunnitelman mukaan alueesta kasvaa vuoteen 2010 mennessä 13 000 asukkaan, 6000 opiskelijan ja 6000 työntekijän kaupunginosa.

Pääsuunnittelu työyhteenliittymällä

Eläinlääke- ja elintarviketieteiden talo perustuu vuonna 2000 voittaneeseen ehdotukseen arkkitehtikutsukilpailussa, jonka järjestivät Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin yliopisto. Ensimmäisen palkinnon saivat arkkitehdit Timo Jeskanen, Tuomo Repo, Raimo Teränne ja Leena Yli-Lonttinen. Sama työyhteenliittymä vastasi rakennuksen pääsuunnittelusta ja arkkitehtisuunnittelusta.

Suunnittelutiimiä täydensi kilpailuvaiheesta alkaen uskallusta ja visioita omaavat lvis- ja rakennesuunnittelijat. Prosessissa tarvittiin yhteistyötä, yhteensovittamista ja eri suunnittelualojen tarpeiden ymmärtämistä, sillä ontelolaattojen hyödyntäminen lvi-tekniikassa oli uutta tässä mittakaavassa. Mukaan tulivat lvis-suunnittelutoimisto Hepacon Oy ja rakennesuunnitteluun Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy.

‑ Arkkitehtikilpailussa tähdennettiin Viikin yleisten ekologisten ja kaupunkikuvallisten tavoitteiden lisäksi energian kulutusta ja muunneltavuutta. Työyhteenliittymä oli aivan ylivertaisesti paneutunut rakenteiden ja talotekniikan integrointiin. Helpostihan tehdään vakioratkaisu, jossa on hattupalkit ja ontelolaatat, sanoo arvosteluraatiin rakennuttajan edustajana kuulunut asiakaspäällikkö Mauri Tuomioja Senaatti-kiinteistöistä.

‑ Aiemmin integrointia oli harjoitettu Biomedicumissa, jossa talotekniikkaa, kuten vesi- ja viemäriasennuksia on sijoitettu onteloihin. Nyt haasteena oli käyttää onteloita myös ilmastointiin. Runkotoimittaja Parman tuotekehitys onnistui ratkaisemaan ongelmat ja valmistamaan ontelolaattoja, jotka täyttävät viranomaisten määräykset paloturvallisuudesta ja joissa onteloiden pinnoite täyttää puhtaus- ja päästörajat, kertoo arkkitehti Timo Jeskanen JRT-Arkkitehdit Oy:stä.

Alun perin taloon piti muuttaa elintarviketieteen kanssa kotitalous- ja käsityönopettajat, joiden opetus kuitenkin säilyi keskustassa. Heidän tilalleen tulleelle eläinlääketieteelle rakennuksen jäljellä olevat tilat olivat liian pienet, mutta lisätilat voitiin saada laajentamalla taloa naapuritontille eli toteuttamalla rakennuksen toinen vaihe. Arkkitehtikilpailussa tämä seikka oli kaukonäköisesti ennakoitu pyytämällä kilpailijoilta ehdotukset, miten viereinen tontti voidaan käyttää eläinlääketieteellisen tiedekunnan tarpeisiin.