Economicum

Economicum-kiinteistössä työskentelee muuttojen jälkeen kaikkiaan toista sataa ekonomistia.

‑ Kohteen tilaajan ja rakennuttajan kannalta on ollut iso asia, että rakennukseen on luotu usean korkeakoulun yhteistyökonsepti. Vaativalle paikalle saatiin nyt entisten lisäksi lisärakennus ja lisätilaa. Samalla saatiin luonnontieteellisen keskusmuseon varastointi- ja säilytysasioita vähän parempaan järjestykseen. Käyttökokemusta ei ole vielä paljonkaan ehtinyt syntyä, mutta ainakin vastaanottovaiheessa oltiin lopputulokseen tyytyväisiä, toteaa rakennuttajapäällikkö Teppo Salmikivi Helsingin yliopiston tekniseltä osastolta.

Tontilla oli ennestään kaksi Einari Teräsvirran suunnittelemaa punatiilirakennusta, jotka ovat olleet Eläintieteen laitoksen käytössä. Rakennukset olivat valmistuneet vuosina 1960 ja 1983.

‑ Rakennuttajalla oli vahva näkemys kestävästä kehityksestä ja elinkaariajattelusta, johon mekin halusimme sitoutua. Kantava ajatus suunnittelussa oli hyödyntää ja korjata vanhaa mahdollisimman paljon, vastaavasti uudet osat haluttiin tehdä laadukkaasti ja muuntojoustavasti. Väistämättä kuitenkin sisätilat ja talotekniikka menivät suurelta osalta uusiksi. Käyttötarkoitus muuttui laboratorioista toimistoiksi, mikä merkitsi paljon plaani- ja lvis-tekniikan muutoksia. Lisäksi tilojen käyttö oli ollut hyvin kuluttavaa, joten jokseenkin kaikki pinnat oli korjattava, toteaa arkkitehti Maaret Pesonen Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky:ltä.

Kolmen ajanjakson kerrostumia

‑ Hanke alkoi osaltamme syksyllä 1999. Tiloissa oli tuolloin Eläintieteen laitoksen toimintoja, joita oltiin muuttamassa Viikkiin. Samanaikaisesti kansantaloustieteilijöillä oli ollut jo hyvin pitkään hanke keskittää kansataloustieteen tutkimus saman katon alle. Kaupunki laati tontille uuden kaavan viitesuunnitelmamme pohjalta. Siihen sisältyi käyttötarkoituksen muutos ja lisäkerrosalaa laajennusosia varten. Kokonaisuudesta on vielä toteuttamatta parkkipaikan tilalle suunniteltu uusi lasinen näyttelyhalli Eläinmuseolle, kertoo Maaret Pesonen.

Sekä vuoden 1960 että 1980-luvun rakennus ja uusi toimistosiipi yhdistettiin uuden sisääntuloaulan avulla yhdeksi rakennuskokonaisuudeksi.

Vanhojen rakennusten tiilijulkisivut puhdistettiin ja vanhat ikkunat korjattiin ja kunnostettiin.

‑ Kaikissa kolmessa eri ikäisessä rakennuksessa on julkisivuissa pintatyypiltään erilainen punatiili. Värisävyt ovat kuitenkin samankaltaisia, jotta uudet ja vanhat osat liittyisivät toisiinsa. Suunnittelussa muutenkin pyrittiin eri vuosikymmenten kerrostumista syntyvään kokonaisuuteen, jossa uusi kertoo olevansa uutta ja vanha vanhaa, Maarit Pesonen sanoo. Muissakin materiaali- ja värisävyvalinnoissa otettiin huomioon rakennusten aikaisempia ratkaisuja.

‑ Vanhimman osan kantava runko on pääosin paikalla valettu. Tasojen kantavana rakenteena on ristiin raudoitettu, paikoin hyvinkin hoikka laattapalkisto, johon uusien lvis-reikien teko on laatan osalta suhteellisen helppoa. Sen sijaan vanhojen palkkien uudet reiät ovat rakennesuunnittelun kannalta aina vaativia, koska tällöin olemassa olevan rakenteen staattista toimintaa muutetaan oleellisesti, kertoo vastaava rakennesuunnittelija Jukka Ukko Insinööritoimisto Ylimäki & Tinkanen Oy:ltä.

80-luvun rakennuksen runko on ajalle tyypillisesti elementtirakenteinen. Uusien aukkojen teko ontelolaatastoihin on usein miltei mahdotonta, koska rakenteet ovat yksiaukkoisia ja ristiinkantavuutta ei ole.