Asunto Oy Jyväskylän Fredankulma

Jukka Patala mainitsee myös työsuojelu- ja ympäristökysymykset, jotka tulivat paljolti esiin keskustan kohteessa. Rakennusta ympäröi jatkuva liikenne ja myös liikenteenohjaukset tuli huomioida. Liikenne ja välillä ruuhkainen työmaa saatiin toimimaan tarkalla aikataulutuksella. Alue aidattiin tarkoin, jotteivät jalankulkijat eksyisi työmaalle. Naapureita, kuten viereistä Jyväskylän Lyseon lukiota informoitiin tulevista työvaiheista jo etukäteen.

Tärkeä konsepti Skanskalle on työmaa-tapaturmien ehkäisy.

‑ Erityisesti saneerauskohteissa on työsuojelu ja kontrollointi pidettävä hyvällä tasolla. Työmaalla on käynnissä useita eri työvaiheita yhtäaikaisesti, mistä johtuen on myös paljon miehiä töissä. Riskitekijöitä on paljon. Esimerkiksi purkutyöt aiheuttavat lukuisia reikiä ja aukkoja talon rakenteisiin ja tilaa on vähän, sanoo Patala.

Fredankulmassa järjestettiin muuan muassa viikoittainen TR-kierros sekä maanantaipalaverit.

Lakkitehtaan vanha portaikko on osa nykyasuntoja

Rakenteiden kannalta kohde oli erittäin haastava. Kiinteistöä on rakennettu ja laajennettu aikoinaan kuudessa eri vaiheessa, ja lisäksi on tehty lukuisa määrä normaaleiksi luokitettavia muutos- ja peruskorjaustöitä. Rakentaminen on ajoittunut hyvin pitkälle ajanjaksolle, jolloin rakenneratkaisut kokivat voimakasta kehittymistä. Tästä johtuen kohteesta löytyi monia erilaisia rakennejärjestelmiä.

Oikarin mukaan vanhimman osan rakentajille muun muassa teräsbetoni oli vielä tuntematonta. Välipohjat oli tehty rauta-betonista, eli teräspalkkien varaan kannatetuista betonilaatoista. Kantavat pystyrakenteet olivat paksuja tiiliseiniä.

Myöhemmin välipohjina oli käytetty palkkeihin tuettua ylälaattaholvia, alalaattaholvia sekä näiden yhdistelmää, johon oli ehkä ajan tavan mukaan jätetty muottitavara sisään. Kantavat pystyrakenteet olivat teräsbetonipilareita.

‑ Vanhoja suunnitelmia on löytynyt vaihtelevasti. Läheskään kaikista rakennusvaiheista ei löytynyt rakennesuunnitelmia. Sota-ajasta johtuva tarvikepula tai tarvikkeiden korkea hinta näkyi myös siinä, että rakenteet oli mitoitettu aivan ”luilleen”. Terästä oli käytetty vähän ja rakenteisiin oli syntynyt taipumia ja jonkin verran myös halkeamia, selvittää Oikari.

Tilat olivat alkujaan pääsääntöisesti melko avointa teollisuustilaa. Myöhemmin, kun kiinteistössä on ollut muun muassa yliopiston tiloja, on sinne rakennettu runsaasti väliseiniä. Oikarin mukaan kerroskorkeudet olivat hyvin vaihtelevia ja joillakin osilla vanhat palkit olivat turhan matalalla.

Fredankulman puolella holvilla katkaistu kiertävä porras jäi kahden kaksikerroksisen asunnon sisäportaaksi. Luukkosen mukaan huoneiden korkeus on säilynyt pääosin ennallaan. Huonekorkeutta vanhalla osalla on yli kolme metriä. Harjukadun puolella vanhoja teollisuushallin seinäpintoja pyrittiin säilyttämään, myös kattopalkit jäivät pääosin näkyviin. Rakennuksissa on entisöity kaksi vanhaa hissikuilua ja rakennettu yksi uusi kuilu ja porrashuone. Sisäpihalle suunniteltiin suojaisa ja mahdollisimman vehreä kivipiha.

Kaikkien osapuolten mielestä hanke on ollut haastava ja mielenkiintoinen, niin ikään laajaa ammattitaitoa vaativa ja kehittävä.

‑ Suunnittelija on ikään kuin puun ja kuoren välissä, hyviä uudistuotannon vaihtoehtoja ei voi käyttää. On elettävä vanhan rakennuksen ehdoilla ja yritettävä saada siitä nykypäivän vaatimuksia vastaava. Näistä syistä johtuen saneerauskohteen rakennesuunnittelun työmäärä on tavallisesti yli kaksinkertainen uudistuotannon suunnitteluun verrattuna, Oikari toteaa.