Asunto Oy Jyväskylän Fredankulma

Lisäksi muun muassa upeat vanhat takorautaportit ja vanhat alkuperäiset porrashuoneet haluttiin säilyttää. Vanhalle osalle suunniteltiin uudet, määräysten mukaiset, liikennemelua eristävät puuikkunat. Harjukatu 2:n puolelle laitettiin puu-alumiini-ikkunat.

Vanhat materiaalit toivat haastetta myös pintojen saneeraukseen, jossa tuli löytää kestävät ratkaisut uuden pohjan tekemiselle vanhan päälle. Työmaamestari Petri Poikolan mukaan julkisivuun oli ajan saatossa käytetty useita erilaisia pohjia. Kestävä rappaus saatiin aikaan CT-laastilla. Seiniä ei kokonaan ylirapattu, vaan paikkarapattiin ja maalattiin. Seinän väri pyrittiin säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä.

Ulkoseinät ovat vanhemmalla osalla 600 millimetriä paksuja tiiliseiniä ja uudemmalla osalla kaksinkertaisia tiiliseiniä, välissä mineraalivilla.

Talo täynnä yllätyksiä

Niin suunnittelijoilta kuin urakoitsijaltakin tämän tyyppinen saneeraus ja muutostyö vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja kuin vastaavankokoinen uudisrakennus. Lähes jokainen asunto on yksilöllinen ja toistettavuus hankkeessa oli hyvin vähäistä. Vanhan teollisuusrakennuksen suunnittelussa asuinkäyttöön törmää moniin teknisiin ongelmiin, joita kohteessa ratkaistiin yhdessä arkkitehdin, urakoitsijan, rakennesuunnittelijan ja viranomaisten kesken.

‑ Saneerauksessa tulee jatkuvasti vastaan yllätyksiä ja purkutyöhön kuluu paljon aikaa. Kun purkaa, tulee aina jotain uutta esiin, esimerkiksi betonin sisäisiä vanhoja laudoituksia. Työnkulkua sai hyvin pitkälle suunnitella paikan päällä ja arkkitehti- sekä LVI-suunnittelu saivat olla jatkuvasti hereillä, Poikola toteaa.

Suuri haaste oli esimerkiksi saada välipohjien askelääninormit toteutettua. Vanhat välipohjat oli mitoitettu yllättäen vain 2,5 kN/m²:n hyötykuormalle. Lisäksi välipohjien kantavat laatat olivat paikoin hyvin ohuita 40 ‑ 60 mm:n ”korppuja”. Ongelmaksi tuli hyvän äänieristämisen saaminen asuntojen välille. Yleensä asia hoidetaan raskailla materiaaleilla, mutta tässä kohteessa monet palkit eivät olisi kestäneet siitä tulevaa lisäkuormaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi eri periaatteiden yhdistäminen ja optimointi. Välipohjan massaa kasvatettiin mahdollisimman paljon, tehtiin alaslaskettuja kattoja ja uivia lattioita. Useassa vaiheessa rakennetun rakennuksen välipohjarakenteet olivat hyvin vaihtelevia kerroksesta ja rakennuksen osasta toiseen. Pääosin välipohjaratkaisuna oli holvien alapuolelle rakennetut desibelikatot. Kohteessa painotettiin huolellisen äänieristystyön merkitystä. Äänimittaukset todensivat lopputuloksen onnistumisen.

Sisäseinistä tehtiin poikkeuksellisesti levypintaisia, mikä puolestaan kevensi kuormitusta.

Parkkipaikkoja ei voitu järjestää maanpinnalle, koska ollaan kaupungin keskustassa. Koko tontin piha-alueelle tehtiin kansi ja parkkipaikat vietiin sen alle, ja osa parkkipaikoista rakennettiin talon alle kellarikerrokseen. Vanhoja perustuksia alennettiin ja rakenteita vahvistettiin. Oman haasteensa aiheutti parkkihallin pieni kerroskorkeus. Tämän johdosta jouduttiin kikkailemaan laattojen paksuuksilla sekä pilarijaoilla.

Vanhan väestönsuojan laajentaminen ja saattaminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia vaati myös erityisosaamista sekä rakennesuunnittelun puolella että työn toteutuksessa.