Asunto Oy Jyväskylän Fredankulma

Fredankulmassa toimi vuosikymmenien ajan turkislakkitehdas ja myöhemmin talo on ollut muun muassa yliopiston opetus- ja tutkimuskäytössä. Kun yliopiston toiminnat alkoivat siirtyä muualle, yhteistyö Skanskan kanssa pääsi alkuun. Kysytyn keskustan alueella ei enää ole vapaita tontteja, joten ainoa tapa rakentaa uusia asuntoja on saaneeraus. Kohteelle haettiin kaavamuutosta, jonka hyväksymisen jälkeen Skanska osti kohteen.

Kohteen saneeraus jaettiin kahteen osaan: Asunto Oy Fredankulmaan ja Asunto Oy Harjukatu 2:een. Yliopistonkadun puoleinen Fredankulma on suojelukohde, sen saneeraustyöt saatiin päätökseen viime lokakuussa. Harjukatu 2 on viimeistelyvaiheessa ja luovutus tapahtuu toukokuun lopulla.

Arvokkaan, vanhan talon saneeraus edellytti yhteistyötä museoviraston kanssa. Fredankulman ollessa kyseessä olivat museoviraston asettamat ehdot tiukat. Kohteen suunnittelutoimistoksi valittiin Arkkitehtisuunnittelu Jukka Tikkanen Oy. Skanskan rakennuspäällikkö Jukka Patala kuvailee arkkitehtitoimiston valintaa selkeäksi, sillä se perustui hyvän, aikaisemman yhteistyön pohjalle.

Peruslähtökohtana oli kunnioittava lähestymistapa vuonna 1936 rakennettua, arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelemaa rakennusta kohtaan. Arkkitehdin vaativana tehtävänä oli suunnitella arvokkaisiin, vanhoihin raameihin uusia asuntoja. Saneerattaessa pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon talon vanhaa henkeä. Tavoitteena oli hyödyntää olemassa olevaa korkeaa tilaa ja luoda valoisia ja avaria huoneistoja, joissa on suuren tilan tuntua.

‑ Kohde sai heti hyvän vastaanoton ja asunnoista myytiin jo alkuvaiheessa kaksi kolmasosaa. Asukkaat pääsivät hyvinkin paljon, mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan valmistuviin asuntoihin, sanoo Patala.

Rakennesuunnittelijana kohteessa toimi Ramboll Finland Oy. Pääurakoinnin teki Skanska Talorakennus Oy.

Julkisivu säilytti vanhan kuosin

Lakkitehtaan vanhimman osan, Yliopistonkadun puoleisen Fredankulman julkisivu säilyi lähes täysin entisen kaltaisena. Kaavamuutosvaiheessa museoviranomaisten ehdot kirjattiin myös asemakaavaan. Rakennuksessa suoritettavat korjaus- ja muutostyöt tuli suorittaa Yliopistonkadun puoleisen julkisivun ja vanhan puurakennuksen puoleisen päädyn osalta entistäen.

‑ Joitakin julkisivujen ikkunoita voitiin suurentaa monivaiheisten ja perusteellisten tutkimusten jälkeen, talon rakennustaiteellista arvoa kunnioittaen, sanoo kohteen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Tommi Luukkonen.

Lakkitehtaan vanhimmalle osalle ei rakennettu parvekkeita, mutta ullakkoasunnoille suunniteltiin vanhan räystäslinjan taakse mahdollisimman huomaamattomat avoterassit. Tasokkaat ullakkoasunnot rakennettiin osin vanhaan, kylmään tilaan. Näissä suurin ongelma oli liian matala käytettävissä oleva korkeus, eivätkä viranomaiset antaneet lupaa nostaa räystästä. Yläpohja tehtiin palosuojattuna ja lämmöneristettynä teräksestä ja puusta mahdollisimman ohuena. Näistä syistä johtuen rakenteista tuli erittäin monimuotoiset.

Harjukatu 2:n puoleisen lakkitehtaan osan ns. ranskalaiset parvekkeet on tehty kontrastina vanhalle – moderneina teräs-lasiparvekkeina.

Rakennesuunnittelun projektipäällikkö Antti Oikari kuvailee parvekkeiden rakentamista työlääksi. Siinä vaiheessa, kun vanhan Fredan työt lähtivät käyntiin, ei ollut vielä tietoa, että viimeiseksi toteutettavaan osaan lisätään parvekkeet. Pihakansi oli tehty ilman parvekekuormia, eikä perinteistä pilari-laattajärjestelmää voitu enää käyttää. Parvekkeet toteutettiin ripustettuina elementtiparvekkeina.