Aleksanterinkadun silta

Sillan suunnittelu käynnistyi 1970-luvun alussa ja perussuunnitelma valmistui vuosikymmenen lopussa. Pitkän jarrutuksen jälkeen järjestettiin sillasta suunnittelukilpailu 1990-luvun vaihteessa. Kilpailun voitti nuorten teekkareiden ehdotus. Hanke eteni taas 1990-luvun puoliväliin saakka. Museovirasto ei kuitenkaan hyväksynyt voittanutta siltasuunnitelmaa ”antikvaarisista syistä”, koska silta sijoittui historialliseen kaupunkiympäristöön.

Sillan pääsuunnittelijaksi valittiin Suomalainen Insinööritoimisto Oy, joka puolestaan valitsi alikonsulteikseen arkkitehtisuunnitteluun Arkkitehtitoimisto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Oy:n sekä LVIS-suunnitteluun Insinööritoimisto Niemi Oy:n. Lisäksi sillan yleissuunnitteluvaiheeseen osallistui siltakilpailun voittaneesta työryhmästä diplomi-insinööri Esko Rechardt ja diplomi-insinööri Harri Yli-Villamo.

Sillan varsinainen rakentaminen käynnistyi lopulta maaliskuussa 2003 ja se valmistui syksyllä 2004. Nyt kun silta on vihdoin vuosikymmenten taistelun jälkeen valmistunut, ovat kommentit olleet pääosin positiivisia.

‑ Tämä koskee myös siltaa aiemmin vastustaneita henkilöitä. Tuntuu, että porvoolaiset ovat ottaneet sillan omakseen, koska täällä ei ole ollut edes minkäänlaista töhrimistä, toteaa hankkeen valvojana toiminut tiemestari Seija Kinstedt Porvoon kaupungin katu- ja liikenneosastolta.

Uusi ja vanha sopusoinnussa

Ei ole ihme, että soraäänet ovat hiljentyneet, sillä uusi pyöreälinjainen silta kaartuu Porvoonjoen yli kauniisti ja vanhaan ympäristöön istuen. Aleksanterinkadun silta on kolmas Porvoonjoen ylittävä silta keskusta-alueella. Vanhan kaupungin puolella on 1858 valmistunut ensimmäinen silta, ja Porvoon pääsiltana toimii keskustan läpi vievä, vuonna 1958 valmistunut Mannerheiminkadun silta.

Uusi silta on vähentänyt Mannerheiminkadun sillan ruuhkaa odotetulla tavalla. Sieltä on siirtynyt noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa Aleksanterinkadun sillalle eli reilu kolmannes kokonaisliikenteestä.

‑ Jossakin vaiheessa kirjoiteltiin siitä, että kevyellä liikenteellä on yhtä leveät kaistat kuin autoillakin. Sillan 21 metrin leveyden määräsi Aleksanterinkadun leveys. Kevyen liikenteen kaistojen leveyden puolestaan määrittelivät kadun varrella kasvavat puut. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä on muutenkin ajateltu sillan suunnittelussa. Keskellä siltaa on esimerkiksi penkit kulkijoille molemmin puolin, Seija Kinstedt sanoo.

‑ Tässä on ajateltu kokonaisuutta myös sillan ympäristössä. Matkustajasataman reuna rakennettiin uusiksi ja pohja ruopattiin samassa urakassa. Joen penkka vahvistettiin teräspontilla.

Urakkaan oli lisätty myös länsirannan katujen esirakentaminen eli pilaantuneiden maiden puhdistaminen ja maaperän stabilointi, jotka aiheuttivat melko suuret kustannukset, Kinstedt jatkaa.

Sillan alla on kummallakin rannalla vesialtaat, joihin pumpataan vesi joesta. Kummallakin puolella on omat pumppaamot. Vesi valuu altaiden uritettujen reunojen yli putouksenomaisesti takaisin jokeen. Reunoissa on valopisteet, jotka valaisevat näyttävästi valuvan veden.

‑ Altaat ja putoukset tekivät hankkeelle tietysti lisähintaa, mutta ihmisiltä saadun palautteen pohjalta investointi on kannattanut. Silta näyttää tosi hienolta iltavalaistuksessa. Kävely- ja pyöräreitit kulkevat sillan alta molemmin puolin, Kinstedt kertoo.