Viimeisimmät julkaisut

Eduskuntatalo

Uutta tekniikkaa kirkastuneessa ulkoasussa

Eduskuntatalo palasi 125 miljoonan euron peruskorjaushankkeessaan kohti alkuperäistä asuaan, mutta sai samalla talotekniikan, joka vastaa tämän päivän vaatimuksia.

« 1 / 3 »

Teksti Jari Peltoranta, Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat Mikael Lindén

Eduskuntatalon peruskorjauksen lähtökohtana oli, että korjauksen valmistuessa talon pitäisi näyttää siltä kuin mitään ei olisi tehty. Tässä onneksi hieman epäonnistuttiin: erityisesti täysistuntosali ja muut keskeiset salit näyttävät väreiltään raikkaammilta ja monet taide-esineet puhtaammilta ja kiiltävämmiltä kuin aiemmin.

– Aina kun on ollut mahdollista ja tarkoituksenmukaista, on pyritty palaamaan kohti alkuperäistä asua tilojen ilmeissä ja sisustuskokonaisuuksissa, eduskuntatalon intendentti Liisa Lindgren toteaa.

Sisätilojen lisäksi vesikatot uusittiin kokonaan rakenteita myöten, samoin sisäpihan julkisivurappaukset uusittiin. Ikkunat kunnostettiin ja turvalasitettiin. Eduskuntatalon edessä sijaitsevat kiviset pääportaat kunnostettiin perusteellisesti ja portaiden alle asennettiin lämmitys.

– Säähallinta oli yksi keskeinen huomioon otettava tekijä tässä hankkeessa. Lämpö- ja kosteusolosuhteet vaihtuivat hankkeen aikana, mutta sisätilojen käyttöolosuhteiden oli oltava koko ajan tasaiset, jotta taideteokset ja erikoiskäsitellyt pinnat eivät kärsi. Taloon tehtiin väliaikainen lämmitysjärjestelmä, kun ikkunoita ja ovia irrotettiin suuria määriä korjausta varten, eduskunnan rakennuttajapäällikkö Hannu Peltonen kertoo.

Ensimmäinen täydellinen peruskorjaus

Eduskunnan kiinteistökokonaisuutta on korjattu osissa jo vuodesta 2010 lähtien.

Päärakennuksen peruskorjaus alkoi vuonna 2015. Jo ennen varsinaista suurta korjaushanketta aloitettiin taide- ja koriste-esineiden restaurointi ja suojaus elokuussa 2014. Tuolloin louhittiin myös työtunnelit talon alle. Varsinaiset korjaustyöt alkoivat keväällä 2015. Rakennus otettiin käyttöön peruskorjauksen jälkeen syyskuussa 2017.

Peruskorjauksen pääsuunnittelijana on maanpäällisten tilojen osalta arkkitehti Peter Verhe Arkkitehtitoimisto Helin & Co Oy:stä ja maanalaisissa tiloissa insinööri Leo Sorjonen Pöyry Finland Oy:stä. Arkkitehti J. S. Sirénin suunnittelema eduskuntatalo on valmistunut vuonna 1931.

Päärakennukseen ei ole aiemmin tehty täydellistä peruskorjausta. Talotekniikka oli monilta osin alkuperäistä, kellaritilat ahtaat, sisätilat ja julkisivut portaineen peruskorjauksen tai entisöinnin tarpeessa. Kun peruskorjauksesta on enää jäljellä eduskunnan käyttämien väliaikaisten tilojen purku Sibelius-Akatemiassa sekä puutelistojen läpikäynti ja jälkityöt, Lemminkäinen Talo Oy:n työpäällikkö Timo Arponen luonnehtii urakkaa mielenkiintoiseksi.

– Pelättiin aluksi, että kohde olisi vaikeampi kuin se sitten olikaan, Arponen toteaa.

Lemminkäisellä peruskorjaukseen liittyvää tarjouslaskentaa tehtiin keväällä 2014. Saman vuoden syksynä alkoi Sibelius-Akatemiaan tehtyjen väistötilojen rakentaminen. Syksyn ja seuraavan talven aikana urakoitsijalla oli puoli vuotta aikaa tutustua rakennukseen ja suunnitelmiin.

– Suurin ongelma oli purkutöiden aikana esiin tulleet yllätykset. Alkuperäisiä rakennesuunnitelmia ei ollut käytettävissä. Se edellytti jatkuvaa, ennakoivaa ja aktiivista todellisten rakenteiden selvitystä, mikä otettiin huomioon työvaiheiden toteutuksen suunnittelussa ja aikataulutuksessa, Arponen kertoo.

Hän kiittää rakennuttajan, suunnittelijoiden ja toteuttajan yhteistyötä.

– Olemme yhdessä hakeneet ratkaisuja. Meillä on ollut yhteinen tahtotila saada peruskorjaus valmiiksi tavoitteiden mukaan.

Katon ruokomateriaali Australiasta

Istuntosalin ääntä vaimentava sokeriruokokatto oli paikoin jo tummunut, joten se avattiin ja korjattiin tarvittavin osin. Varastossa oli tallella pieni määrä varamateriaalia, mutta sokeriruokolaattoja ei ollut tarpeeksi. Vastaavanlaisen sokeriruokomateriaalin löytäminen teetti työtä, koska sitä ei enää valmisteta. Lopulta arkkitehti Verhe löysi Australiasta vastaavanlaista ruokomateriaalia puolentoista vuoden haun jälkeen.

– Istuntosalin seinät purettiin ja ääntä vaimentavat verhoukset ja kaikki pintaverhoukset uusittiin. Kiinteitä edustajanpöytiä ei voinut irrottaa korjausta varten, vaan kalustekunnostaja kunnosti yhden edustajanpöydän kerrallaan sisälle rakennetun siirrettävän kunnostusteltan suojassa, koska pintatyöt piti saada tehtyä pölyttömässä tilassa, Verhe kertoo.

Lindgrenin mukaan istuntosalissa olevien Väino Aaltosen veistosten palauttaminen alkuperäistä asua kohti oli tärkein työ eduskunnan taideteosten osalta. Kalustekonservoinnissa oli suuri työmaa, kun kaikki talon 3500 kalustetta käytiin läpi ja kunnostettiin jollakin tavoin. Myös lähes kaikki rakennuksen tuhat ovea kunnostettiin, osa konservoiden.

Akustikko oli mukana kehittämässä talon akustiikkaa, ja sen huomaa esimerkiksi istuntosalin lehterillä. Ääni imeytyy hyvin tehokkaasti lehterin eri pintoihin.

Paljon pintakunnostuksia

Rakennuksen stukkolaasti-pinnoitteiden korjaus oli tarkkaa työtä. Pinta oli halkeillut ajan kuluessa, joten palojen injektointi ja kiinnittäminen paikoilleen vaati tarkkuutta. Halkeamat näkyvät edelleen, mutta palat ovat nyt tiukasti kiinni seinässä.

Työtilojen vanhat kotelovälipohjat avattiin ja puhdistettiin.

– Tarvittaessa asennettiin uusi mineraalivilla askeläänieristykseksi, Peltonen kertoo.

Kellaritiloihin tehtiin myös näkyviä tilamuutoksia. Aiemmin kirjaston kirjavarastona ja muuna aputilana toimineet kaksi istuntosalin alla olevaa matalahkoa kellarikerrosta muutettiin eduskunnan palvelukeskukseksi ja tietohallinnon tiloiksi.

– Ahtaita ja matalia kellaritiloja pyrittiin avartamaan lasiseinillä, Verho kertoo.

Sekä talon sisällä että alla tehtiin louhintoja. Huoltokäytävään tehtiin uusi tavarahissiasema ja hissikuilu. Samalla eteläinen hissitorni syvennettiin kellarikerroksen logistiikkakeskukseen saakka. Koko rakennuksen tavaraliikenne selkiytyi, kun logistiikka siirrettiin samalla pois sisäpihalta maan alle.

Eduskuntataloa ympäröivät piha-alueet siistitään tämän syksyn aikana, mutta viimeistelyt tehdään vasta ensi keväänä.

Kahdeksan vuotta talotekniikkaremontin suunnittelua

Suuri osa eduskuntatalon peruskorjausurakkaa oli koko talotekniikan, muun muassa lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien uusiminen ja upottaminen huomaamattomasti vanhoihin rakenteisiin.

Nyt korjatun Eduskuntatalon pää- eli Erakennuksen etelä- ja pohjoissivuilla on matalat noin 3000-neliöiset A- ja B-rakennukset, joissa on muun muassa kansanedustajien työhuoneita. Päärakennuksen takana on puolikaaren muotoinen 17 200 neliön kokoinen kirjasto- ja hallintorakennus eli C-rakennus. Sen vieressä on Kaupunkiliiton käytössä ollut noin 3000-neliöinen rakennus, joka otettiin eduskunnan työhuone- ja kokoustiloiksi; siitä tuli eduskunnan D-rakennus.

Näitä myöhemmin kokonaisuuteen liittyneitä rakennuksia on peruskorjattu ensin ennen päärakennuksen vuonna 2015 alkanutta remonttia. Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy:ssä on tehty kaikkien viiden rakennuksen peruskorjauksen LVI-suunnittelua vuodesta 2007 vuoteen 2015. Työssä oli mukana kymmenkunta Maaskolan suunnittelijaa.

LVI-suunnittelun projektipäällikkö Tomi Linkala vastasi pääasiassa LVIA-kokonaisuuden hallinnasta ja lvi-suunnittelija Pekka Karjalainen ilmanvaihdon uudistuksesta. Kaikkiaan kymmenkunta Maaskolan suunnittelijaa oli mukana Eduskuntatalon peruskorjauksessa.

– Päärakennuksen eli E-rakennuksen talotekniikkaremontin toteutussuunnittelu kesti yli vuoden, vaikka hankesuunnittelun ja monien selvitysten jälkeen oli melko selvää, mitä tehdään, Linkala sanoo. Suunnitelmat tehtiin mallintamalla, ja mallit olivat Linkalan mukaan käytössä myös työmaalla toteutusvaiheessa.

Perusteelliset selvitykset

Eduskunnan alkuperäinen talotekniikka oli LVI-suunnittelija Emil Keson käsialaa. Ratkaisut olivat 1930-luvulla moderneja ja innovatiivisiakin.

Ilmanvaihto perustui koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon yhdistelmään. Se oli mahdollista, kun ilma tuotiin tiloihin mahdollisimman alhaalta ja poistettiin ylhäältä. Keskusilmanvaihtolaitoksessa tuloilma otettiin niin sanotun viscinilmansuodattimen eli öljytyn säleikön läpi. Ilma puhallettiin keskipakopuhaltimella lämpökammioon ja sieltä rengasmaisen putkitunnelin ja rakenneaineisten hormien kautta rakennuksen eri osiin. Poistoilmahormit toimivat painovoimaisesti. Niissä olevilla kuristuspelleillä pystyttiin hallitsemaan ilmanpaineita ja pitämään esimerkiksi keittiön hajut pois muista tiloista.

Eduskuntatalossa tehtiin 1970-luvulla peruskorjaus, jossa päärakennuksen ilmanvaihto koneellistettiin. Silloin tarvittiin tilaa uusille pystykanaville ja ilmanvaihtokoneille. Osaan alkuperäisistä hormeista asennettiin suorakaidepeltikanavia. Loput hormeista tukittiin. Tieto tehdyistä korjaustoimista ja hormien kunnosta jäi kuitenkin epämääräiseksi, ja siksi yksi suurista Maaskolassa tehdyistä selvityksistä liittyi Eduskuntatalon hormeihin, joiden tiloja tarvittiin, kun talotekniikkaa tuli lisää. Hormityöryhmään kuuluivat Maaskolan nyt jo entinen toimitusjohtaja Jukka Sainio, Pekka Karjalainen ja LVI-suunnittelija Matias Virtanen. Hormikartoituksen teki Eskon Oy.

Kaikki tila käyttöön

Eduskuntatalon peruskorjauksessa tehty ilmanvaihdon konejako on suunnilleen sama kuin 1970-luvulla luotu. Samoin kanavareitit pysyivät melko ennallaan.

– Vesikaton alapuoliset eteläisen ja pohjoisen sivun konehuoneet laajennettiin koko kerrossivun pinta-alalle, länsisivun konehuone laajennettiin lähes koko pinta-alalle. Ilmanvaihtokoneiden määrä lisääntyi, mutta puhaltimet ovat energiatehokkaampia, ja koneet on varustettu lämmöntalteenottopatterein, Tomi Linkala kertoo

– Ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenottojärjestelmän olisi saanut tehokkaammaksikin, mutta kun tilaa oli vähän eikä rakennuksen vesikattoa saanut suojelusyistä nostaa, lämpöä kerätään nestekiertoisella glykolijärjestelmällä, Linkala sanoo.

– Lämmön talteenotolla saadaan kerättyä noin 1000 kilowattia tehoa. Energiamäärä on melko mittava rakennuksen suuren lämmitettävän tilavuuden vuoksi, eduskunnan kiinteistöjen käyttöpäällikkö Matti Vuori kertoo.

Kellaritilojen vanha puukattilatila ja sähkönjakelun pääkeskus purettiin pois. Näin vapautui tilaa lämmönjakohuoneelle, jossa on ilmanvaihdon ja patteriverkoston lämmittimet sekä istuntosalin ja siihen liittyvien huoneiden ilmanvaihtokoneet. Kuudennen kerroksen entisiin mediatiloihin rakennettiin lisäksi kaksi ilmanvaihdon konehuonetta.

Erikoisuutena putkitunneli

Emil Keson suunnitelmien mukaan Eduskuntatalon päärakennuksen alle kellaritiloihin tehtiin putkitunneli: iso, kulmikkaan rengasmainen talotekniikkaa palveleva verkosto, josta nousee kuiluja eri puolelle taloa.

– Eduskunnan päärakennuksen kaukolämpöhuone on keskellä taloa, ja putkitunneli kulkee kaukolämpökeskuksen ympärillä. Putkitunnelissa kulkevat vesi, viemäri, lämpö, jäähdytys, lämmöntalteenotto, putkipostija biojäteputkistot sekä sähköjohdot, Tomi Linkala kertoo.

Putkitunnelia suurennettiin remontin yhteydessä siellä missä se oli mahdollista, koska uusi nyt asennettu talotekniikka tarvitsi lisää tilaa ja samalla haluttiin varautua tuleviinkin tarpeisiin. Putkitunneli on Linkalan arvion mukaan nyt noin 1,5 metriä leveää ja 2–4 metriä korkeaa tilaa.

Putkitunnelin laajentaminen oli vaativa tehtävä, koska se edellytti louhintoja tärinäherkällä alueella.

Kaukolämpö, kaukojäähdytys

Eduskunnan rakennuskokonaisuudelle on kaksi kaukolämpöliittymää. Kaukolämpöteho patteriverkoston ja ilmanvaihdon osalta on 3000 kilowattia.

– Vanhan lämmitysverkoston putket säilytettiin suojelumääräysten vuoksi. Putket röntgenkuvattiin melko kattavasti ja todettiin, että niiden kanssa voitaisiin elää vielä seuraavat 20–25 vuotta. Varmuuden vuoksi yhteen lämmitysnousuun tehtiin ennen peruskorjauksen alkamista koepinnoitus siltä varalta, että jotakin ongelmia ilmenisi jatkossa. Tätä ei ole Suomessa juuri tehty, Matti Vuori kertoo.

Istuntosalissa lämpöä jaetaan kunnostetuilla valurautapattereilla.

Perusteellisesti kunnostettu ulkopääportaikko on kauttaaltaan lämmitetty kaukolämmön patteriverkoston paluulämmöllä. Koko portaikon lämmitysteho on 600 kilowattia.

Kaikki eduskuntakokonaisuuden rakennukset on liitetty Helenin kauko jäähdytysjärjestelmään.

– Kaukojäähdytysliittymä oli jo kiinteistössä entuudestaan ja siihen oli varauduttu kaukojäähdytyksen lämmönvaihtimien osalta. Ainoastaan kaukojäähdytyksen runkolinja tuotiin taloon tässä peruskorjauksessa, Matti Vuori sanoo.

Työhuoneissa on vedoton säteilyjäähdytys katossa. Muualla on käytetty tuloilman jäähdytystä. Arvokkaissa tiloissa kuten työ-, valiokunta- ja ryhmähuoneissa ilmanvaihdon alkuperäiset päätesäleiköt uusittiin vanhaa tyyliä noudattaen. Se tuotti Vuorion mukaan paljon haasteita ilmanvaihdon säädölle.

– Pienten aukotusten kautta pitää saada vedottomasti vaihdettua paljon aiempaa suurempi ilmamäärä. Näitä säätöjä haetaan vielä koko loppuvuosi.

Käyttö- ja viemärivesiputkien remontti tehtiin perinteiseen tapaan, käyttövesiputket kuparista ja viemärit muovista tai valuraudasta.

Kaikki valaistus siirrettiin led-aikaan valtiosalia lukuun ottamatta.

– Valtiosalin kattokruunuissa on edelleen hehkulamput, koska ledeistä ei löytynyt oikein silmää miellyttävää värisävyä. Tilasin Keski-Euroopasta 3000 putkilomallista hehkulamppua kattokruunuja varten, Vuori sanoo.

Rakennuksen sähkönjakelu on turvattu kahden muuntajan järjestelmällä. UPS-varmistus on myös kahdennettu.

Huolella entisöity ainutlaatuinen kalustus

Eduskunnan intendentti Liisa Lindgren toteaa valtiollerakennettu.fi-sivustolle kirjoittamassa artikkelissaan, että Eduskuntatalo oli syntyessään suomalaisen taidekäsityön ja sisustussuunnittelun lippulaiva, jonka avulla muokattiin nuoren valtion julkisuuskuvaa.

Lindgrenin mukaan vuonna 1977 suojeltavaksi määritellyn jyhkeän päärakennuksen sisältä löytyy tiloja ja sisustuskokonaisuuksia, joissa korostuvat valo, väri ja leikkisän modernit yksityiskohdat. Arkkitehti J. S. Sirén vastasi itse Eduskuntatalon valaisimien sekä Valtiosalin, istuntosalin ja suuren valiokunnan entisen kokoushuoneen kalustuksen suunnittelusta.

Eduskuntatalon alkuperäistä irtaimistoa ei ole suojeltu, mutta Lindgrenin mukaan ainutlaatuisen poikkeuksellinen kokonaisuus on säilynyt, koska Eduskuntataloa on alusta alkaen arvostettu ja hoidettu sen mukaisesti.

– Tämän ansiosta kokonaisuus irtaimistoineen on edelleen Suomen rakennustaiteen tärkeimpiä kokonaistaideteoksia, Lindgren toteaa.

Hoito-ohjeet Siréniltä

Eduskuntatalon sisätilojen ja kalusteiden ensimmäiset ohjeet kalusteiden ja pintojen puhdistamisesta tuli arkkitehti J. S. Siréniltä. Hän myös valvoi alkuvuosien huoltoja korjaustoimenpiteitä. 1950luvulla taloon palkattiin kaksi puuseppää, jotka vastasivat kalusteiden perushuollosta, puuosien korjauksista ja pintakäsittelyistä.

1970-luvulta lähtien sisätilojen muutokset suunnitteli arkkitehtitoimisto Pitkänen-Laiho-Raunio.

Juuri valmistuneen peruskorjauksen myötä suunnittelu on siirtynyt arkkitehtitoimisto Helin & Co:lle.

Peruskorjauksen tavoitteena oli säilyttää alkuperäinen kalustus mahdollisimman suurelta osalta käytössä. Eri tiloihin hajaantuneita kalustoja koottiin yhteen, ja varastoissa olleita kalusteita kunnostettiin ja palautettiin käyttöön.

Eduskuntatalon alkuperäiset, käsinkudotut verhoilukankaat vaihtuivat myöhemmin teollisiin kankaisiin. 1980-luvun peruskorjauksen yhteydessä tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärvi suunnitteli laajan valikoiman hienostuneita verhoilukankaita, joissa on muistumia alkuperäisistä tekstiileistä. Juuri päättyneessä peruskorjauksessa kudotettiin verhoilukankaat Kukkasjärven suunnitelmien pohjalta.

Suomessa tehty ja korjattu

Kalusteiden konservointija kunnostussuunnitelma laadittiin vuonna 2014. Tärkeä tavoite oli teettää työ Suomessa, sillä kansallisomaisuudeksi katsottavaa irtaimistoa ei haluttu lähettää kunnostettavaksi muualle.

Kesällä 2014 tehtiin koekunnostus valiokuntaneuvoksen työhuoneen Birger Hahlin suunnittelemalle kalustolle. Kunnostuksen teki konservaattori Lassi Koivunen.

Kalusteiden suuren määrän vuoksi luotiin kunnostuspaketteja, joiden ryhmittelyn perusteina olivat esimerkiksi erityisen arvokkaat, teknisesti vaativat tai tietyllä tavalla verhoillut kalusteet.

– Parhaimmankaan konservointityön tulokset eivät ole kestäviä, jollemme kouluta konservaattorien avulla rakennuksen ja sen irtaimiston huollosta vastaavaa henkilökuntaa, Lindgren toteaa.

Liisa Lindgrenin artikkeli ”Art décosta putkifunkikseen – Eduskuntatalon alkuperäiskalusteiden kunnostus osana peruskorjausta” löytyy valtiollerakennettu.fi sivulta.

Eduskuntatalon peruskorjaus
Tilavuus: 108 000 kuutiota
Bruttoala: 24 000 neliötä
Rakentamisaika: 3/2015 – 9/2017
Rakentamiskustannus: 125 miljoonaa euroa
Rakennuttaja: Eduskunnan kanslia
Rakennuttajakonsultti: Indepro Oy
Pääurakoitsija: Lemminkäinen Talo Oy
Pääsuunnittelu maanpäälliset osat:
Arkkitehtitoimisto Helin & Co Oy
Pääsuunnittelu maanalaiset tilat: Pöyry Finland Oy

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail