Viimeisimmät julkaisut

Aurora-talo

Diakonissalaitos kehittyy edelleen

Diakonissalaitoksen perusti everstinna Aurora Karamzin vuonna 1867 Saksassa näkemänsä mallin kaltaiseksi. Nälkävuosien jälkeen kahdeksanpaikkainen kulkutautisairaala tuli todelliseen tarpeeseen.

Teksti: Kaisu Ravantti, Kuvat: Mikael Lindén

Tuntemamme Diakonissalaitoksen sairaalan rakennus valmistui vuonna 1897 arkkitehti Magnus Scherfbeckin piirustusten mukaan. Alueella sijaitseva lämpövoimala oli myös hänen käsialaansa. Korttelin sisäosissa olevan sisarkodin sekä kirkon piirsi vapaaherra Karl August Wrede.

Diakonissalaitoksen sisarkotijärjestelmä lakkautettiin 1950-luvulla. Sairaala- ja lääkäriasematoiminta eriytettiin Diacor terveyspalvelut Oy:ksi vuonna 1997.

auroratalo

Historian kautta tulevaisuuteen

Arkkitehtitoimisto Vilhelm Helander, Juha Leiviskä arkkitehdit SAFA:n ensimmäinen suunnittelutyö Diakonissalaitoksen korttelissa oli vuonna 2004. Tällöin entinen 1900-luvun alun lastensairaala muutettiin toimistokäytöstä vanhusten hoivakodiksi, ja rakennusta laajennettiin porras- ja parveketornilla.

Yhteistyö jatkui 1960-luvulta peräisin olevan ns. D-talon muutoksella asunnottomien asunnoiksi. Rakennukseen suunniteltiin samoin ulkopuoliset porras- ja parveketornit.

Rinnan toteutussuunnittelun kanssa laadittiin koko korttelia koskeva aluesuunnitelma. Tontille on parhaillaan tekeillä uusi asemakaava suunnitelman perusteella.

Osana kokonaissuunnitelmaa Aurora-talon peruskorjaus-, muutos- ja laajennustyö voitiin vielä toteuttaa vanhan asemakaavan puitteissa. Helsingin Diakonissalaitoksen kiinteistöjohtaja Ahti Varis kertoo, että Aurora-talon hankkeesta haluttiin vanhaan ympäristöön hyvin istuva, muuntojoustava ja kustannustehokas kokonaisuus. Muuntomahdollisuudet varmistavat osaltaan taipumisen tuleviinkin tarpeisiin.

Aurora-talon peruskorjaus-, muutos- ja laajennustyön pääsuunnittelijana toimi arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskä. Projektiarkkitehteina toimivat Rosemarie Schnitzler ja Kati Murtola. Työmaan aikaiseen suunnitteluun osallistuivat myös Pekka Kivisalo, Iiris Piiroinen, Jari Heikkinen, Anis Souissi ja Salla Mustonen.

Arkkitehtuurin lähtökohtia

Arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskä kertoo Diakonissalaitoksen alueen suunnittelutyön lähtökohdista:

Asteittain rakennetun Diakonissalaitoksen suurkorttelin monivaiheinen historia alkaa vuodesta 1897. Silloin valmistuivat sairaala, kirkko ja sisarkoti sekä talousrakennus pihalle. Jo 1905 rakennettiin lastensairaala, ja vuonna 1928 Elim-rakennus. Tämän jälkeen kortteli on vaiheittain täydentynyt nykyiseen hahmoonsa 1980-luvun loppuun mennessä.

Korkeammat rakennukset kehystävät korttelia kaduille ja radalle päin, kun taas sisäpuolella rakennussiivet ja vapaasti seisovat erillisrakennukset muodostavat eloisan pihamiljöön.

Korttelipihasta pyritään muodostamaan miellyttävä, turvallinen ja ihmisläheinen vihreä keidas siirtämällä autopaikoitus pääosin maanalaisiin tiloihin. Paikoituksen uudelleenjärjestely laajentaa puistoaluetta Ensilinjan päässä ja mahdollistaa vanhan korttelin edustan sekä radanvarren alueen uudelleenarvioinnin.

Kokonaissuunnitelmassa kaavaillut uudisrakennukset noudattavat kortteliin vuosikymmenten varrella rakentunutta periaatetta: ulospäin muodostuu ehjä rakennuskehä, ja piha-alueen puolelle pienipiirteisempää rakentamista. Helsinginkadun varsi täydennetään kolmella uudisrakennuksella, jotka punatiilisinä rajautuvat kaksikerroksisin arkadein Helsinginkatuun.

Muutokset korttelissa vaikuttavat siihen, että pääpaino on yhä enemmän asumisella. Lisäksi tänne sijoittuvat Diakoniaopisto kirjastoineen ja oppimiskeskuksineen, sairaala- ja hallintotoimintaa, sekä koko korttelia palveleva ravintokeskus keittiöineen ja ruokaloineen, sekä muuta diakonian arvojen mukaista toimintaa.

Näkyvää ja näkymätöntä työtä

Aurora-talon hankkeessa purettiin maanpäälliset osat ns. uudesta sairaalasta, joka oli rakennettu potilashotellin yhteyteen vuonna 1970. Tilalle rakennettiin uutta vain osittain.

Hotellin viereinen nivelosa vuodelta 1980 korotettiin kolmekerroksisesta kahdeksankerroksiseksi.

Kunnostettuun entiseen hotelliin ja korotettuun nivelrakennukseen sijoitettiin asumispalveluyksikkö, jossa on 125 pientä yksiötä. Asukkaiden käyttöön suunniteltiin lisäksi yhteistilat keittiöineen sekä tupakkaparvekkeet.

Uudet asuinkerrokset sijoittuvat entisen potilashotellin runkoon. Korotetun osan runko perustettiin vanhoihin kantaviin rakenteisiin. Säilytettyjen rakenteiden takia asuntojen pohjamuotoihin tuli runsaasti vaihtelua. Yksilöllisyys teki muun muassa esteettömyyden suunnittelusta työllistävää:

Tässä kohteessa oli valtavasti ”näkymätöntä suunnittelua”, joka aiheutui erityyppisten toimintojen ja eri-ikäisten rakennusten yhdistelystä, toteaa projektiarkkitehti Rosemarie Schnitzler.

Tuettu asuminen – palveluasuminen

Asumispalveluyksikön sisältämän tuetun asumisen tavoitteena on säilyttää asiakkaan toimintakyky mahdollisimman pitkään. Henkilökunta auttaa asiakasta palvelujen piiriin, ja yhteyksien rakentajana. Tuettuun asumiseen kuljetaan Helsinginkadun puolelta, ja se sijoittuu kerroksiin 2, 3, 7 ja 8.

Palveluasuntoyksiköissä kerroksissa 4-6 on yksiöiden ohella yhteistila keittiöineen, sekä työhuone henkilökunnan ympärivuorokautiseen käyttöön. Palveluasuntoihin kuljetaan pihan puolelta.

Tilaa opiskeluun

Valtakunnallisesti palvelevalle Diakoniaopiston ja Diakonia ammattikorkeakoulun kirjastolle rakennettiin tilat puretun uuden sairaalan tiloihin, pihakannen alle.

Kirjastotiloihin avattiin uusia ikkuna-aukkoja Helsinginkadun puolelle. Uudet kattoikkunat johtavat luonnonvaloa piha-alueen kautta. Kirjaston alapuolelle sijoitettiin iv-konehuone.

Opetustilat sijaitsevat entisessä pesulassa, sekä viereisessä nivelosassa. Orientoituvuuden parantamiseksi vanhan pesulan puhtaaksimuuratut julkisivut on jätetty näkyviin myös sisätiloissa.

Vanha ravintola puretaan

Helsinginkadun varteen sijoittuvaan ravintolaan on sisäänkäynti sekä piha-alueelta että kadulta, ja sisäiset yhteydet eri asiakasryhmille. Ravintolan kohdalla, Helsinginkadun varrella, on kerroksia kannatteleva punatiilinen pilaristo. Sen ansiosta kadun varteen muodostui arkadi ja jalankulkutila vilkkaan kadun varrella laajeni. Mahdollisesti toteutuvissa lisälaajennuksissa arkadirivistö tulee täydentymään kahdella talolla.

Pohjakerroksen entisten squash-hallien paikalle suunniteltiin kuntoilu- ja kokoontumistiloja. Esteettömyyden vuoksi lattiatasoa jouduttiin nostamaan metrin verran.

Liikenne pois pihoilta

Huoltopiha suunniteltiin entisen potilashotellin terassin paikalle. Piha louhittiin kadun tasoon, jotta huoltoliikenne voidaan hoitaa Helsinginkadun kautta. Tällä tavoin puistomainen piha-alue vapautuu raskaasta liikenteestä.

Pihanalainen käytävä potilashotellista alkuperäiseen sairaalaan säilytettiin. Käytävä peruskorjattiin aiempaa valoisammaksi, ja sen varrelle sijoitettiin henkilökunnan sosiaalitiloja sekä varastoja.

Pitkälle vietyä rakennesuunnittelua

Diakonissalaitoksen hankkeen laajuuden, ja siihen kuuluvien rakennusten eri-ikäisyyden vuoksi jouduttiin turvautumaan lähes kaikkeen käytössä olevaan rakennetekniikkaan. Aiemman rakennusmassan korottaminen edellytti mittavia perustusten ja pilarien vahvistustoimenpiteitä hankalissa olosuhteissa.

Purku-työt, runkorakenteiden paikallavalut, perustusten vahvistustyöt ja elementtiasennus olivat yhtä aikaa työn alla, kertoo rakennesuunnittelusta vastannut RI Juhani Pentinmikko Insinööritoimisto Pentinmikko Oy:stä:

Hankkeen arkkitehtuuri oli pitkälle viimeisteltyä, mikä edellytti rakennesuunnittelulta tavanomaista pitemmälle vietyjä suunnitelmia. Erilaisten rakenteiden yhteensovittamisen tuomia ongelmia selvitteli työmaalle yli kolmeksi kuukaudeksi kiinnitetty rakennesuunnittelija.

Pääosa Aurora-talon runkorakenteista on betonielementtejä. Paikallavalua jouduttiin käyttämään uudisosien liittämisessä eri-ikäisiin rakenteisiin.

Säilytettävät rakenteet olivat hajallaan laajalla alueella, mikä teki mittamaailmasta erityisen vaikeasti hallittavan, toteaa Pentinmikko.

Mittapoikkeamat kiusana

Saneeraustyöt ovat aina haasteellisia, tietää tuotantojohtaja Heimo Sillanpää SRV Toimitilat Oy:stä:

Aurora-talon hankkeen erityisiä haasteita olivat purettavan hotelliosan betonirungon säilyttäminen ja hyödyntäminen uudisrakentamisessa ja laajennusosan uusien kerroksien liittäminen vanhaan runkoon. Vaativaa ja hidasta työtä oli myös vanhan rungon vahvistaminen.

Säilytettävässä betonirungossa oli lisäksi tuntuvia mittapoikkeamia, jotka vaikeuttivat toteutusta. Korkeusasemat heittelivät, eivätkä ikkunat olleet linjassa, päivittelee Sillanpää.

Taloteknisiä järjestelmiä uusittaessa tuli varmistaa Diakonissalaitoksen muiden osien häiriötön toiminta. Korttelin sisäiset ambulanssireitit tuli luonnollisesti pitää auki, eikä varastointialuetta ollut tarjolla.

Joustava irtokalustus

Irtokalustuksen asuntolaan, kirjastoon, monitoimi- ja koulutustiloihin suunnitteli Studio Olin yhteistyössä arkkitehtien kanssa. Sisustusarkkitehdit Jatta Olin ja Rami Lehtimäki suunnittelivat arkkitehtitoimiston kanssa myös värimaailman, sekä kirjaston palvelualueen kiintokalusteet.

Kalustevalinnoissa painottui kestävyys, helppohoitoisuus ja sopivuus erityyppisiin Diakonissalaitoksen tiloihin. Asuntolan irtokalusteissa päädyttiin materiaalina koivuun. Ravintolan tuolien ja pöytien pinnat ovat helposti puhtaana pidettävää laminaattia, samoin kuin koulutustilojen kalusteet.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail